Neitimäisiä ongelmia ja loppukevennys

Auringonlasku teki eilen illasta punasen

Gilillä on tänään herätty tuossa aamulla viien jälkeen hurjaan ukkosmyräkkään. Tuntu että bambumurju hyppäs noin metrin ilmaan kun kunnolla jysähti. Perässä tuli tietysti hirvee kaatosade, jonka loppumista tässä parhaillaan oottelen. Että pääsis aamiaiselle, Pirkko on siel varmaan jo ihan nälissää. Sähköt katkeilee koko ajan ja myäskään internetti ei tunnu yhtää tykkäävän sateesta ja ukkosesta, et saattaa olla et informeissön haivei ei hetkeen ulotu takapihan murjuun saakka. Mutta ainakii viäl pelittää, jei.

Sitten viime naputuksen täällä ei oo tapahtunu mitään ihmeellistä. Perusmeininkiä, eli löhöömistä, kissojen paapomista, snorklailua, fillarointia, regeitä. Hiljasta ja rauhallista on, ja paikallisetki sitä kummastelee. Sanovat et vuosi sit saari rupes olemaan täynnä porukkaa tähä aikaa, mutta nyt tääl ei oo ketn. Eilen tuli sentäs tuttuja, eli Mordorin Pirre siippansa Germanian Flon kanssa, ja ollaan heijjän kans nyt Kakkosen Koralpiitsin ainoot asukkaat. Kelpaa meille, ei haittaa, vituttaishan se vaan jos ois jotain pöljiä naapureita täs pyörimäs. Pirre ja Flo toivat myäs tuliaisia: nivaskan lehtiä (mm. uusin HYMY!) sekä turkinpippureita. Votkulit pulputtaa jo terassilla ja katotaa jos tänää vähä sipastais salmaria illan virkistykseks.

On aina jotenki mukavaa nähä ihmisten ensikosketus tähän paikkaan. Se ku ens tullaan veneellä rantaan ja vähän sillai ylienergisenä, uus paikka ja kaikki jännää. Heppakyyti alle ja majottumaan ja asettumaan, ja sitte tohon rannalle makaamoon leiriytymään. Kylmä Bintang käpälään ja siinä kohin yleensä sitte naamaan leviää se levee hymy, et ai että, NYT on mukavaa. Tän sain eilen nähä kun kaverit laskeutu tähän todellisuuteen.  Melkosen leveetä hymyä levis germaanipojanki naamalle ku se hetken tuossa täpinöissään pyöriskeli ja otti vähä maisemia haltuun.



Ja mukavaa on seki ku on seuraa ja saa puhuu suomeekin välillä. Suomalaisiahan en oo täällä montaa nähny, toki sit heti eilen ku oottelin Pirren&Flon venettä tulevaks tuol rannassa ni vieres oli lauma suomalaisia. Kello oli vähä päälle 10 aamulla ja votkatuoremehua siinä ryystettiin ja kovaan ääneen mölistiin että koskenkorvaa tekee mieli ja kuinka paljon eilen juotiin ja sitä rataa. Ei niin että itekään tässä bintangputeliin sylkäsis mutta joku roti sentäs. Ja noien pulien lisäks tääl oon törmänny ainoostaa yhteen suomalaiseen nuoreen hippipimuun, kenel on paikallinen komee ja hurjan mukava Jack Sparrown näköin miäs joka tos kävi aina välil regeipändin kans laulamas. Mutta heijän huusholli pakkas kimpsut ja kampsut tos muutama päivä sit ja lähtivät Balille kattomaan josko siel toi elannon kasaan riipiminen onnistuis helpommin. Ei sil pelkällä riisillä ja rakkaudella nääs pitkälle pötkitä (nimittäin ku tos yks ilta koitin kysyy et millä ne oikee elää ni vastaus oli et "riisillä ja rakkaudella"...uh oh...). Mutta ihan mukava pariskunta eniveis, vaikka aluks olinkii vähä niskavillat pystys ku ensinnäki sen gimulin kans meil aika hirvee ikäero et vähä niiku ajatusmaailmat ihan eri linnunradoilla... ku en oo ihan samoil taajuuksil sellasten meditoimis-hippi-hommien kans. Viälä. Eihä sitä tiiä kuinka koht oon tuol puita halaamassa ja hakemassa sillai yhteyttä Äiti Maahan ja Universumiin. Tulkaa sit kiirenvilkkaa hakemaa miut takas Mordoriin jos alkaa jutut menee sellaseks.

Mutta nii,  suameks puhumista, sitä kaipaan välil kyl, on se kommunkointi omal kiälel kuitenki ihan toista ku et pölöttää heikon indonesian sekasta enklantia. Jota sitäki, siis enklantia, puhun jo ihan yhtä lailla päin vittua ku paikallisetki. Yhteisymmärrys tulee helpommin ku ei ees yritä vääntää kunnolla vaan vaihtaa sellaseen köpömpään. Mutta pitää tota indoneessiaa ny ruveta oikeesti tässä pänttäämään. Ku jaksaa. Sanomattaki liänee siis selvää etten oo kertaakaan ees vilkassu kurssimatskuja, vaikka oon ne taas tänne saakka saatana kantanu. Mutta Edi on onneks opettanu miulle kaikkee todella hyödyllistä, esmes. et ULAR LARI LURUS. Tarkottaa jotain et käärme kiemurtelee tiellä. Minkä oon sitte vastaavasti opettanu Edille suomeks. Näin tää kiälitaito karttuu, hitaasti, vailla mitään käytännön järkeä, mutta kuiteski.

Aaaahhhh!

Itsenäisyyspäivää vietin tääl tietysti regein merkeissä, ja ku kerroin regeipojille et tänää on Mordorin itsenäisyyspäivä ni siel tuli sit joka piisin välis et HAPPY FNLANDDAY ja maljan kohotusta sille. Arvostin kovasti. Kykenin myös jo juttelemaan laulajan kanssa ilman paniikkikohtausta, rupeen siis pääsemään hänen söpöytensä yli, mikä on - luoja paratkoon - valtava helpotus. Vaikka heijjän enklanti on parempaa ku miun onneton indonesia, niin keskustelu ei kuiteskaa järin sujuvaa ole, myönnettäköön, mutta siis sentäs oli muutakii ku miun hermostunutta hihitystä. Sen verran sain kuulusteltua että pojat on kaikki Torajalta Sulawesiltä, joskin asuvat Makassarissa. Tai siis varsinaisesti asuvat nyt täällä mutta enivei. Sulawesille Torajalle siis, hyvänen aika, jos siellä sikiää tuommosia! Eikä pelkästään siks, Sulawesi on suunnitelmissa ollu jo pitkään ja varmaanki viimeistää ens kesänä hilpasen sinne.

Täst paketist piti saaha ruskeeta tukkaa mut ei tullu sellasta

Neitimäisiä ongelmia, osa 1: oikeesti miun tukanväri on se sellain perus-mordorilainen hiiren tahi maantien väri, joka nyt auringossa kaiken muun pahuuden lisäks rupee plondiintumaan. Ja Edi jaksaa miltei joka päivä huomauttaa että hähää, siusta on tulossa plondi. Perkeleen juippi. Ongelma on siis juurikasvu ja se, ettei saarella ole kampaajaa. Mutta eipä hätää, kaupasta löytyi jotain joka väitti olevansa ruskea hiusväri joten sutasin sen tossa yks iltapäivä kupoliin. Ruskeasta on täällä näemmä vähän jännä käsitys, tukan juuret on nyt sellaset kullertavan punertavat. Frisyyrini on huikea! Tänään takasin markettiin ja mustaa tukkaväriä, kiitos. Hintaa näillä väritököteillä on 8000 rupiaa eli sellaset 70 senttiä, joten ei tuu konkurssi vaikka vähä tulis kokeiluerien kans pelleiltyä.

Neitimäisiä ongelmia, osa 2: tää ei sinänsä oo ongelma vaan hyvä juttu. Olen nahistunu ihan vitusti. Mahataudit vei ekat mehut, ja sitte tää yleinen ilmaston kuumuus ken tappaa ruokahalun sekä ilman omaa jääkaappia eläminen, yhessä jatkuvan snorklaamisen ja fillaroinnin ja kirmailun kans on kutistanu pulskuuttani melkosesti. Ongelma tää on siks, että vaatevarasto on mitotettu punkerolle, ja tässä rupiaa valumaan phikhineistä alkaen kaikki loimet päältä. Joudun siis investoimaan vaatteisiin. Teenkö hei täst sellasen muotiplokin kans et sit niiku pojotan jossai rannalla erotiikkaa tihkuen maireesti hymyillen joku uus kalsarikankaasta valmistettu muumuu päällä keikistelees ja selostan sit siin et no täs miul on päällä tämmöin kaapu ja ostin sen tuolt kylilt yhest rupisest kioskist ja makso niiku 3 euroo ja on siis niiiin ihana ja viimisintä huutoo täl saarel keski-ikästen nahistuneitten sammakoitten keskuudes? Joo. Piättäkää hei hengistystä sellasia kuvia ja raportteja ootellessa! Joo!

Kirppu-Pirkko

Mitäs muuta? Sain sikahalvan tarjouksen tos lähellä olevista ilmastoiduista bungaloweista. Hetken jo mietin, mutta ku eilen juttelin Edin kanssa niin se sano et okei, hinta on tosi hyvä mutta oo varovainen jos sinne muutat. Pojat ketkä siinä mestassa hengaa (mm. se yks vitun rasittava seuraaja joka yrittää aina hipelöiä) vetää muutaki ku ganjaa ja on vähä sellasta kyseenalasta porukkaa. Tämä selvä, ratkasi pelin,  en muuta sinne, pysyn kotona Kakkosen Koralpiitsissä. Tässä on mukavaa ja turvallista ja kaikki niin kohillaa et vaikka muualta sais halvemmalla ni kyllähä se ajatuski muuttamisesta täst johonki tuntuu ihan hirveeltä.

Stigua oon nähny nyt muutamana päivänä ja juossu sen aina kiinni ja pielly sylissä ja eilen kannoin sen tänne Kakkoselleki, mutta eihän se suostunu jäämää. Syräntä riipasee jotenkii ku Stigu ei oo oikee onnellisen olonen, hermostuneen ja malttamattoman tuntunen jotenki,  ja eilenki oli niin likain ja laiha. Raikasta vettä sain sille juotettua ja kyllä se sylissä hetken maltto olla ja niin kovasti kehräs ku silitin, mutta sit piti lähtee taas kollihommiin. Onneks se nyt pyörii tos lähistöllä ni nään sitä ja koitan käyä kovasti lässyttämäs ja paijaamas, et jos Stigul sit vaik pääs naksahtais et ainii, toi oli toi kreisi kätleidi, joka lellii ja kantaa sapuskaa eteen jos sille pikkusen ees kehrää.

Loppukevennykseks sit viel vitsi, jonka Edi kerto eilen. Tarinan taustaksi mainittakoon, että Indonesiassa, niiku missä tahansa muualla, on helvetillinen kiinalaisyhteisö, ja ounastelen että paikallisia pikkusen tympäsee kun kiinalaisia tulee laumoina laittamaan kaikenlaisia pisneksiä pystyyn. Vitsi meni jotenki näin:
Amerikkalainen, kiinalainen ja indonesialainen matkustaa kuumailmapallolla johonki. Pallo rupee kuiteski jossai vaiheessa valumaan maata kohti ja pitää siis keventää lastia että matka voi jatkua. Amerikkalainen nakkaa laidan yli iPhonensa ja selventää et meil amerikkalaisil on rahaa, voin ostaa vaikka sata uutta iPhonee. Pallo nousee mutta alkaa hetken päästä taas vajota. Kiinalainen heittää laidan yli kännyköitä, telkkareita, kameroita ja herra ties mitä sälää ja selostaa et no worries, myö kiinalaiset voiaan tehä noista kaikista tavaroista miljoona uuta feikki-kopiota. Pallo nousee taas mutta kohta alkaa taas painumaan maata kohti. Indonesialainen nappaa kiinalaista niska-perse-otteella ja vippaa laidan yli ja toteaa siihen vaa et "meil indonesiassa on noita kiinalaisia  niin paljon, että ku päästää perille ni voin hankkia sata uutta".

Sellasta. Hei, ei sada enää! Aamupalalle siis viuh!

Kirppu-Pirkko peuhaa Jack Sparrown rastojen kans

Naapurikuppilassa Happy Hourin aikaan saa ILMASTA POPKORNIA!

Kilpikonnuus menee

Onnelliset varpaat

Kilpparihautomon tiedotteet