Klinikkahommat - väliaikatiedote

Mirrit valmiina siirtymään heräämön puolelle

Nopee tiedotus vaan, varsinki heille friikeille jotka ei oo feispukissa vaklaas et whots going ooon.

Kissaklinikka on täyessä vauhissa, 4 päivää takana, kiirettä on pitäny. Tähän mennessä 104 kissaa on jo steriloitu ja muutama kymmenen on lisäks käyny klinikalla saamassa hoitoa tai ihan vaan tarkistuksissa. Kolme koditonta kissanpoikasta on löytäny klinikan kautta uuen himan (sanomattakin on selvää et yks on miulla...no, helvetti, what can I dooooooo?).

Jeesuksen naulatut tassut

Ja kaikista eniten sielua raastanu kissatapaus, jonka tassut oli täynnä naulanreikiä eli raukka on ollu tassuistaan naulattuna johonki, hän sai pienen feispuk-julkisuuen kautta heti oikean, turvallisen, hyvän ja ihanan kodin Lutwala Divesta, missä häntä nyt hellitään ja hoivataan. Sen nimi on JC (tiätysti, mikäpä muukaan, kun kert on raukalla ristiinnaulintareiät käpälissä).

Pitkää päivää on painettu ja oon juassu ku päätön kana ees taas ja suhannu fillarilla ja miun päälle on kustu ja miun käsi on purtu melkeen irti ja oon tallannu kakkaan ja yrjöön ja istunu kusilammikkoon ja mitähän viälä. Olen ihan helvetin väsyksissä mutta myös aivan liekeissä. Täm on kuitenki eka klinikka jota oon ollu ite järjestämässä, ennenhä oon vaan ollu vapaaehtoisna jeesimässä, ja oon ihan valtavan iloin että tää on nyt ollu ihan valtava great success. Meil on viel 4 päivää klinkkaa tulossa, et saa nähä mikä on steriloitujen kissojen lopullinen määrä. Etukäteen varovaisna aattelin et jos sata kissaa saahaan steriloitua tän rupeeman aikana ni jee. Se tavote on jo ylitetty! Jihuu!

Enämpi kuvia on feispukalpumissa, johon pääsee kuka vaan ku klikkaa tästä. Menkää tsekkaa, koitan sinne joka ilta klinikan jälkee lätkiä ainaki muutaman uuen kuvan.

Pitemmillä sepustuksilla palajan jahka tämä härdeli on hoiettu ja ehin ees hengittää.

Hän tuli miun matkassa kotio eilen. No eihän sitä voinu kadullekaan heittää! Hän on piäni, hän tarvitsee hoivaa ja himan!

Ripuliuutiset ja muuta tärkeetä

Rento meininki

Aijoo, toi puutarhahomma ku on niin täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ni tohkeissani unohin kaikki muut asiat. Tai siis ei kyllä oo kauheesti mitään asioita, tai ois mut en nyt ehi enkä pysty keskittyy kunnon jaaritteluun. Eli kerron teille vaa lyhkäsesti tärkeitä asioita. Ekana että Dimmun ripuli on nyt ehkä, toivottavasti, paranemaan päin. Täsä onki ollu muutama päivä ihanaa kun se on päästelly märkiä pieruja ja missä Dimmu kirmaa niin paskavana seuraa. Naapurin täti, joka pesee miun pyykit, on mahtanu ihmetellä ku vien joka aamu paskatahraset lakanat pesuun.

Heikki voi hyvin ja on ihana ja riehakas. Ja kaikki muutki kissat on kuosissa. Pihassa on pari-kolome viikkoa käyskennelly yks pallillinen kolli, joka on tavattoman kesy ja kehrääväinen. Sillä on vaan mielenkiintonen tapa tulla hieromaan kepexiään ihmisten sääriä vasten. No, hierokoot nyt kun on vielä mitä hieroa. Hänen kepexet nimittäin lähtee aivan justiisa.

Huomenna alkaa eläinklinikat joten miun koko ens viikko menee siinä hommassa, aamusta iltaan evri dei. Tuskin ehin plokia päivittelemään, ja jos ehin, ni ensisijasesti kissaplokiin koitan laittaa klinikkauutisia. Et jos ei täällä näy mitään elämää ni tsekakkaa kissaplokista.

Ei muuta. Nyt lähen keräileen erinäisiä lahjotuksia klinikoille ja semmosta kaikkee touhotusta tässä on päivän ohjelmas. Eka käyn kyllä karjumassa tolle panaanipuulle muutaman valitun sanan.

Äkslönintäyteistä elämää hei!

Mirrikuvia lopuks. Molo vaan ja palaan viimestää tosa joulukuun alussa!

(Mitvit? Miten voi olla kohta jo joulukuu? TAAS!)

Heikki. Kattokaa tuota vattaa!

Tää jaksaa naurattaa. Dimmu haukotteli ja en ihan ehtiny ottamaan hyvää kuvaa, tuli tämmönen.

Pallienhieroja rentoutuu

Dimmu

Heikki on iloin ja leikkisä

Dimmu ja Heikki. Siin on just riidanhaastaminen menossa.

Iloin Heikkisilvennoin

Hietsu on saanu kaulapannan

Puutarhauutiset

Aloe Verat rehottaa

Puutarhurointi on perseestä.

Varhaiskeski-ikänen räähkä, eli muaaaaaa, on sitä mieltä.

Tropiikissa lorvimisen fantasioihinhan kuuluu sellanen et siul on tuuhee ja vehree vihree puutarha, misä tuuli havisuttaa trooppisia rehuja ja siin aamukaffetta hörpätessä voit ojentaa käen siihen omaan eedeniis ja poimia lähimmästä puusta jonku exoottisen etelän hetelmän. Eikö? Muita tropiikissa lorvimiseen liittyviä fantasioitahan on turkoosi meri, komee drinksu, varpaat hiekassa ja siin siun yllä isoa viuhkaa (tai aisaa, kih kih KIH tirsk ehe-ehe kainalopieru!) heilutteleva kiinteä ja komea könsikäs. No joo.

Back to puutarha.

Sadekausi jihuu

Nyt ku sadekausi on vihdoin jarrutellu täsä mein littanan Hiekkakikkareen päällä kans, ja on roiminu vettä oikeen sillai kunnolla, ni se tarkotti et rehuilla on taas mahdollisuus! Joten yhet tutut läks oitis Lombokille kasvisostoksille. Pyysin, et jos kyytiin mahtuu ni tuokaapa miulle pari hetelmäpuuta, ni laitan tän oman pärädiisini tähän versomaan. Varovasti aloitan, ku viherpeukaloni on keskellä kämmentä, enkä oo ikiin oikeen menestyny ees huonekasvien kans (Pena on poikkeus. Mitähän Penalle kuuluu?). Tilasin siis ikäänku koe-erän vaan: yhen panaanipuun ja yhen papaijan.

Laiska panaanipuu

Sain ne toissapänä ja into piukassa istutin ne miun pihaan. Oon sittemmin noin 10 minsan välein käyny tsekkaas et onks jo panaania aluillaan, mutta ei mitn! Booooooring! Papaijaa ei tarvinne käyä ees hätyyttämässä, se on viä niin piäni et se saatanan risu ei tasan tuota mitään vielä aikoihin. Mutta toi panaani on sen kokonen et kamoon, vauhtia, tsikiittaa tulemaan niiku olis jo! Kaks päivää tyyppi vaan pojottanu mullissa tos eikä mitään viitettäkää siihe suuntaa että jotain äksöniä ois meneillään. Perkele.

Tää on ihan tylsää tää puutarhahomma.

Täst rehust ehkä joskus sadan vuoden päästä voi poimia papaijan. Ellen tapa sitä ennen sitä.

Tämmöstä saan parhaiten aikaseks. Pystyynkuivunutta heinää tai jotain.

Kyljen kääntö ripuliin

Täyskuu kävi taas

Meillä sataa! Reilusti! Jihuu! Miä olinki jo ihan kypsänä siihen, että saari on rapiseva kuiva korppu ja et joka paikka on tukossa pölyä. Nyt on ollu mahtavaa ukkosmyräkkää ja saavista kaatamista jo monta päivää putkeen. Ei siis tiätty ihan tauotta sada mutta tulee sillai reippaasti tovin ja sitte taas ei tuu. Jesh! Sade tarkottaa ettei miun tarvi joka helvatun ehtoo riehua vesiletkun tahi ämpäreien kans puutarhassa. Ja se tarkottaa myäs että vois istutella pihaan vaikketi puita joista joskus ehkä sais poimia eksoottisia etelän hetelmiä. Panaanipuuuuuuu! Papaijapuuuuuuu! Jihuuuuuuu!

Sateenpitelyn ohes on käyty sukeltamas Sirpan ja Sannan kans, yhen sukellukset joutuvat jopa tekemää aivan miun vetämänä eli saatii mennä ihan kolmestaa. Kivaa, ja jopa löysin mestat mitä oli aikomuski löytää. Miun korva vaan temppuilee yhä ja sukelluksen lopussa suorastaan kuulin kuinka korva ryysti ja hörppi vettä sisäänsä, tuntu niiku koko pää hölskyis. Muttei ainakaa viä oo äityny tulehtumaan, eli varovaista toiveikkuutta sen suhteen ilmassa.

S2B soittaa sähköllä

Sitte on käyty yhen  rantakuppilan avajaisissa tuos aivan miun lähellä. Avajaiset oli paska bile, mutta puitteet oli hyvät ja regeipändi S2B soitti valtavan hyvän setin. Johtu varmaan vaan siitä et pitkästä aikaa kuuli heiän soittelua sillai oikee sähköllä laitettuna, eikä vaan laiskaa akustista rämpyttelyä. Muuten pileet oli aika hanurista, siä oli joku DiiTsei joka soitti jotain ihan kauheeta uti-uti-uti-jumputusta, eikä siä ollu ketää ihmisiäkää ku eihä tääl nää tapahtumien järjestelijät tajua et porukkaa tulis kenties enempi jos bileistä jossain tiedotettais. No iha sama, pändi soitti hyvästi.

Kuullostaa siis toimeliaalta tää meininki, mutta totuus on kuiteski se, et siinä kasilta on liki joka ilta painuttu nukkumaan ja sitte aamulla aikasin ylös.

Tänää miulla oli ihana herätys kun siinä puali kuuen maissa käänsin kylkeä ja heräsin siähen et käänsin kylkein jonkun kostean klähmäsen asian päälle. Kas, sänky oli täynnä ripulia. Dimmu veteli nimittäin eilen hiukan salamin tapasta, ku käytii illalla pizzalla ja tuon aina pizzeriasta jämät kissoille ku ne tykkää. Sannan pizzassa oli jotain salamin tapasta maggaraa . Ei kestäny Dimmun vatta sitä sitte, luulen. Miulla oli koko huusholli ripuliroiskeissa, ku Dimmun ryppynaru ei pitäny yhtään. Ku nostin sen ilmaan et kiikutan hiekkalaatikolle ni hänen pakoputkesta kuulu vaan prööt-plöri-plöri-roiskis ja raibulia lens pitkin seiniä. Lakanat, pyyhkeet, vaatteita, kaikee kuskasin pyykkimuijalle naapuriin ku kaikki ihan kissaripulissa. Lutwalasta hain ripulilääkettä ja toivon että se laittaa nyt vähän jarrua Dimmun hanuriosastoon. Dimmun vointiin tuo perspään falskaaminen ei mitenkää muuten oo onneks vaikuttanu, samalla tavalla se juoksee ympyrää pihassa ja sinkoilee, paska vaan perästä lentää. Mutta tietysti oon huolesta solmussa.

Heikki Silvennoin voi hyvin ja on niin mainio tapaus. Ne on Dimmun kans jo ihan kavereita, peuhaavat kyllä aika rajusti, mutta ei piän Heikki siin alakynteen jää, hyökkii villisti haukahdellen Dimmun silmille ihan ku ois isompiki kissa. Syävät yhessä samasta kupista ja yks aamu yllätin ne yhtä aikaa pesuvadista paskalta. Kuvia Heikistä ohessa tua jäljempänä.

Eläinklinikat alkaa sunnuntaina ja niien tiimoilta järjestelyhommaa ja säätämistä on. Aiheesta lisää kissaplokissa.

Seek on keksiny uuen mestan missä makailla

Heikki ja Dimmu

Perjantaita! Hiekkakikkareella kaikki hyvin. On sadepäivä, mikä on ihanaa. Kuukausien rapisevan kuivuuden jälkeen miä arvostan sadetta. Aamuyöllä alko jytinä ja sade, nyt pikkuhiljaa loppumaisillaan. Aah, hyvästi pölinä, tervetuloa mutalieju! Vaihtelu virkistää!

Heikki Silvennoin, Silvennoisen Heikki

Kissauutiset next, koska kissanpennut on suloisii. Pieni oranssi löytökissa, joka miun hoteisiin viikko sitte päätyi, hän voi hyvin! Hänen nimi on Heikki Silvennoinen, hänel on valtava vatta ku hän tykkää syämisestä. Syä jo enimmäkseen itte, vetää kissanruokaa niin et napa naukuu, mutta ruokin tuttipullolla maitokorvikettaki vielä muutaman kerran päivässä. Hän ei kakkaa matoja enää. Iho on paranemaan päin, rupia lentää ja Heikki on monesta kohasta kalju, mutta kyllä niihin uuet villat versoo. Hän on ruvennu leikkisäks ja osottaa jo, että persoonallisuutta tulee olemaan. Kattokee kuvia ni näätte.

Heikki antaa Dimmulle tassusta

Pieni onkelma on ollu Dimmu, tietysti. Dimmu ei oikeen sulata uutta tulokasta ja Heikki on saanu aika paljon asustella miun Palatsin vieraskammarissa siellä tällä hetkellä majailevan Sirpan kämppiksenä. Dimmu kun on niin villi ja otteissaan raisu, ja kun kokoeroa on melkosesti, ni biän on pakko laittaa Dimmun tavottamattomiin jos en oo paikalla vahtaamassa. Mutta osaa tua rääbäle antaa takasinki, hän ärhäkästi mätkäsee tassulla päin näköä ku Dimmu alkaa höykytyksen.

Nyt molemmat nukkuu miun sängyssä.

Voi kun pieni Heikki sais isoks kasvaa eikä tulis mitään mikä nutistaa!

Ens viikon lopulla alkaa eläinklinikat ja niien kanssa miulla on tietysti puuhaa, ja varsinki sitte ens viikon lopulla ku alotetaan ni oon siellä aamuista iltoihin evri dei. Mutta hianoa että klinikat taas on ja hianoa että oon saanu sinne vapaaehtos-eläinlääkärin Känädästä ja pari eläinlääkäriopiskelijaa Tsekeistä. Saahaan enempi aikaseks ku onpi porukkaa tekemässä asioita.

Muutoin meininki on perushommaa eli ei pal mitää. Sirpan kans on käyty hiukan kaljoilla muttei myä vanhat jakseta kauheesti tua kylillä kukkua. Sukeltamaan mennää ehkä huomenna. Ja lisää mordorilaisia on putkahtanu saarelle tänää. Sanna is bäk in da Hiekkakikkare. Sesonki kuumenee, vaikka kelit märkenee! Kyl on kivaa!

Harvinainen kuva Dimmusta: hän on paikallaan

Heikki

Normaali Dimmu. Dimmu viettää jo jonkun verran aikaa pihalla, vahin tietysti tarkasti ku hän on niin pöljä ettei tajua pelätä mitään. On ulkona aivan liäkeissä ja sinkoilee pitkin pihaa. Tuon energian ku sais hyötykäyttöön ni olis maaliman enerkiaonkelmat laakista ratkastu.

Heikki Silvennoisen koti. Hän asuu tuommosessa loft-tyyppisessä ratkasussa. Siin on yhessä tilassa keittiö, makuuhuone ja vessa.

ZZZZZZZ sanoo keinoemo

Sori kun en oo kauheesti plokitellu. Sori myäs kaikki jotka oottaa miulta jotain sähköposteja ja semmosia. En oo jaksanu, enkä kerenny. Yäunet on mänt, olen ihan zzzzzzz. Miulla on nähkääs pulloruokittava pieni kissanpoikanen huushollissa, hitto soikoon.

Kävi niin että eräät mukavat turistit olivat löytäneet piänen orvon kissarääpäleen ja ottivat hädissään yhteyttä miun kissarojektiin. Eipä siinä sitte muuta ku fillari alle ja tilannetta tarkistamaan. Tilannehan oli että surkia rääpälehän siellä oli. Silmätulehus, saatanasti kirppuja, ihossa paha sieni-infektio. Pakkasin surkeuden kassiin, pyyhkeeseen käärittynä ja polkasin kissa kassissa kotio.

Mirri piti saaha Lutwalaan hoitoon mutta siellä tuli eräänlainen sairastumistilanne päälle ja kissanpentu ei sinne sitte jäänykään. Miulle jäi sitten. Lainasin Lutwalan Trishin taikalaatikosta tarpeita ja mm. tuttipullon ja sit eiku ihmettelemään että miten tuommosta noin pientä oikeen hengissä pietään.

Sitä pietään hengissä syöttämällä häntä muutaman tunnin välein, myäs öisin. Kello herättää 3-4 tunnin välein, könyän keittiöön lämmittämään maitoputelin (on kunnon kissanpentu-maitokorviketta) ja sitte haen piänen syämään. Hän syä valtavan hyvin ja eilen ekan kerran kehräytti kiitokseks! On onneks jo aivan itse mässyttäny hiukan kippoon laitettua kissaruokaa, eli pulloruokintaa ei tarvinne enää montaa päivää jatkaa tällä intensiteetillä.

Ensimmäisen yön pieni ripuloi eläviä matoja koko yön, eli miulla oli varsin lystiä siivota hänen jälkiään. On sittemmin madotettu ja lääkitty myös ripuli. Matoja tulee sen perseestä edelleen, mutta ei enää eläviä kiemurtelijoita, nyt näyttää että matolääkkeen myätä kuonat vaan ulostuu. Yhtä kaikki, aina kovin ihanaa kiskoa matoja kissan perseestä. Jihuu!

Mutta pieni on potristunu ja pontevoitunu kovasti, on aivan ku toinen kissa ku vertaa siihen surkeaa sontaseen räähkään mikä miun kassissa perjantaina matkusti. Olen toiveikas! Olen myös, tietysti, jo ihan älyttömän kiintyny ja lääpälläni ja sitä myöten kannan hänestä valtavaa huolta. Että mitä jos tuokaan ei selviä, miä en kestä häntä menettää!

Parasta toivotaan siis, peukut tanaan siä hei, lähettäkää voimaviboja ja semmosia tähän suuntaan, kitoos!

Sen vaan sanon että on saatanan uuvuttavaa tuommosta noin avutonta pientä hoitaa. En ymmärrä miten ihmiset jaksaa ihmislastensa kans. Kissapoikaset sentäs aikuistuu aika vauhilla, oppivat nopiasti itte hoitamaan syämisensä ja vessa-asiansa. Ja ovat söpöjä. Ihmislapset sen sijaan vaatii saatanallista huolenpitoa vuoskaudet. Eikä ne oo ees söpöjä.

Että tämmösen keinoemoilun takia oon vähän ollu zzzzzz enkä o jaksanu/kyenny hoitamaan asioita, paitti pakollisia. Meil alkaa lisäks eläinklinikka ens viikon lopulla ja siihen liittyen on ollu helvetillistä säätämistä. Lisäks oon ollu vähän töissä ja käyny jopa sukeltelemas (200 sukellusta täynnä, jee, mutta en oo yhäkään lähelläkään divemasteriks valmistumista... ehtiihän tuata!) ja kaikkee semmosta, ja on pitäny välillä saaha pullo myäs omaan huuleen eli on pitäny käyä bintsullaki.

Ja huomenna Palatsini vierastilukset saa asukkaan. Sirpa-Zippe-Zipuli tulee kylään! Jihuu! Ei olla nähty ku Mordorissa viimeks yli kaks vuatta sitte ni vähäkö on siistiä! Sirpa on miun entinen opiskelukaveri ja tyäkaverikii muistaakseni ja yleiskaveri noin niinku ylipäätään. Suattaapi olla huomenna rajua kippistelyä ilmassa!

Kuvakimara, kivakumara lopuks. Molo vaan!

Piäni rääpäle niin surkiana oli saapuessaan, kirppupyykkäyksen jäljiltä ihan depiksissä

Tuttipullo maistuu, maiskis!

Lehmät juoma-astialla. Laittovat tuommosen Pantai Karangin ulkopuolelle ettei noi tyypit tuppais enää ryyppään kala-altaasta. Ryyppäävät yhä kala-altaasta mutta myäs tosta saavista.

Tiputipu

Toi on  menossa dyykkaan roskiksia mut ku osuin paikalle ni koitti esittää et ihan muina lehminä täs vaan seisoskelen, ei pahoja aikomuksia roskisten suhteen hei!

Vahingossa valokuvasin päättömän kanan

Onks tää kuva ollu jo tääl? Kissaplokissa ainaki. Enivei, että oli lystiä ku suikkasin Dimmun tuommoseen paitaan.

Dimmu esittää

Normaali, teeskentelemätön Dimmu

Kissanpäivä

Yks ilta piettiin Lutwalassa nuotiokemut. Poltettiin tommonen tyyppi. En tiä miks ja mitä vittua jne.

Nuatiokemutus

Opayo rämpyttää

Poseeraus

JOULU ON TAAS JOULU ON TAAS! Miulla ainaki oli, ku ihan yllärinä tuli paketti! IIIIIK! Naama meinas revetä hymyilyyn. Lukemista! SALMIAKKIA! Ja ihan parasta: aito oikee vanhanaikanen käsin kynällä paperille kirjotettu KIRJE! Herraisä! Kiitokset Rastakselle sinne betonigettoon!