Sivistykseenpaluushokki ja Hanur

Hanur Beach


Eilen se sitte koitti. Lähtö kotoisalta hiekkakikkareelta. Eikä siitä tälläkään kertaa ilman itkun tuhertamista selvitty, saatana. Ei vaikka kuinka tiiän et hei, 4 viikon pääst oon siel taas. Siinä kohin ku hyppäsin Oscarin eli heppataksin kyytiin ja Pirkko jäi sinne baarin rappusille vilkuttamaan ni volloti-volloti. Ihan älytöntä nyt tää meininki, aurinko pehmentäny pään niin et oon ku saatanan Saimi Hoyer Suamen Huippumalleissa, sehän kans koko ajan on siel "herkistymäs".  Siinä kohin ku heppataksi lähti liikkeelle ni oli fiilis että tää täältä lähteminen on typerin idea ikinä. Saatana.


Sinne jäi miun kissapesue. Syrän-syrän-syrän.
Mutta oli mukava viiminen aamu, kaikki miun mirrit, jopa Iso-Stigu, tuli aamiaiselle, ja Pirkko käveli koko aamun peräs, en meinannu päästä viemää fillariakaan hoitopaikkaan ku Pirkko juoks pyörän perässä. Piti pari kertaa tehä uu-käännös, kerätä Pirkko pyörän koriin (se tykkää matkustaa pyörän korissa, ollaan monta kertaa fillaroitu yhes murjulle ja takas baariin, miä polen ja Pirkko korvat luimussa korissa nauttii vauhdin hurmasta) ja kiikuttaa se takasin baariin, ja sit tuhatta ja sataa karkuun ennenku se juoksee taas perään. Voi että. Mut en naputa siit ny enempää ku alkaa taas itkettää. Kyllä ne kissat siel pärjää, baarin pojat lupas pitää huolta.


Viimeinen aamu omalla rannalla.


Ekajayan vene alle ja kohti Balia (venelippu: 350 000 rupiaa). Jänskätti et millanen aallokko on mutta ei ollenkaan paha, pahemmassaki rytyytyksessä oon tuon välin matkustanu. Mut ku keskellä merta yhtäkkiä vene pysähty ni olin jo ihan et vittuuuuuuuuu, et nytkö tuli merihätä, kert merihätä on hädistä yks pelottavin. Enitaim otan kakkahädän mielummin ku merihädän. Mutta sit alko ihmiset säntäämään ikkunoihin ja veneen katolle ja innokas kimitys ja kameroitten esiinkaivelu joten sinne miekii sit könysin katolle ihmettelemään et mitä nyt tapahtuu. Vittu, siinähän oli veneen melkeen vieressä VALAS! Ihan huikeeta ja mahtavaa, en oo ikinä valasta nähny ja siinä sellanen nyt sit polski ihan muina kaskelotteina. Kuvaa ei oo, kert just ku sain vihdoin kameran esiin ja oikeet asetukset ni se lotko sukels takas pinnan alle. Mutta oli se vaan hianoo. Edellisellä kerralla ku Gililtä Balille matkasin ni veneen vierellä polski jonkun matkaa kauhee delfiiniparvi, mut eihän ne ny o mitään verrattuna valakseen. Mahtavaa!

Autoja!!!!!


Ja sitte rantautuminen Padang Baihin ja ensimmäiset tutinat sivistykseenpaluushokista. Kaupustelijat kimpussa heti ku laiturille astu, autoja koiria mopoja ihmisiä ääääk. Onneks siel ei kauaa tarvinu olla, autokyyti lähti samantien ja sillä pääs suoraan hotellille tänne Balin Sanur Beachille. Voi Sanur, tämä rauhaisa iäkkäämmän väen lomakeidas, jota Lonely Planet kutsuu myös nimella "Snore", ja jota itse kutsun nimillä Hanur ja Sanurin Saattohoitola. Ei tätä voi paratiisiksi sanoa, mutta tuhat kertaa mielummin täällä majailee kuin vaikkapa Kutalla, sinne en enää jalallani astu, se on vissi. Mutta Sanurilla kelpaa olla, ja mukavahan se on joskus olla paikassa jossa tuntee ittensä nuoreksi. Kaduilla pahrustaa pääosin harmaatukkasta turistiporukkaa ja homma on sikäli hyvinkin seesteistä.

Ovi miun VALTAVAAN huoneeseen



Mun romantillinen terassikatos
Ensimmäisen orgasmini meinasin saada kun sain hotellihuoneeni. Odotukset ei ollu mitenkään korkeella, koska olen majottunu tässä Swastika Bungalowseissa useasti ennenkin, ja huoneet on aina ollu silläviisiin ihan ok, mutta ei mitään erikoista. Nyt pullukkaa lykästi, sillä sain valtaisan kakkoskerroksen huoneen. On ilmastointi, on on, jääkaappi (!!!!!), telkkari, iso sänky, tuoleja ja pöytejä ja vaatekaappi ja tuos pihalla ihana romantillinen terassikatoshökötys. Ja jumalauta, suihkussa kuuma vesi, ei hyvää päivää! Orgasmi numero 2! Jännä miten sitä ihminen unohtaakin tollasten aiemmin itsestäänselvyyksien ihanuuden. Kaks kuukautta kylmän veden suihkulla, pienes pimees hämäräs kostees bambuhökkelissä ja oon ihan järkyttävän tohkeissani siitä et huone on tilava, valosa, KUIVA, ötökätön, hiekaton, ja et on huonekaluja. Ja telkkari! Herraisä! Viimeks oon nähny telkkarin marraskuun puolivälissä Jakartassa ni siitäki oon nyt ihan liekeissä et ooooh, mitä paskaa sieltä tuleekaan.

VALTAVA HUONE! oooohhhh! (Huomatkaa ilmastointilaite katonrajassa!)


Orgasmi numero 3: Hardy's Supermarket! Hintalapullinen tavarataivas! Kolme kerrosta krääsää, vaatetta, matkamuistoja, tilpehööriä, elintarvikkeita, KAIKKEA! Vietin siellä varmaan tunnin ihan vaan hipelöiden asioita ja lopulta ostin vaan kassillisen naksuja ja keksejä ja vettä ja kaljaa, koska olin päättäny että lukittaudun ILMASTOITUUN ihanuushuoneeseeni heti kun oon ruokkinu itteni ja käyny ostamassa iltanapostesteltavaa sillai ettei todellakaan tarvi ennen aamua pistää nokkaansa tuonne kosteena höyryyvään hikiseen ulkoilmaan. Ja näin tein. Siinä iltapäivällä neljän jälkeen painuin huoneeseen enkä ennen aamua käyny ku pihalla tupakilla. Levittelin KAIKKI, aivan kaikki, tavarat ympäri huonetta, ku sitä tilaa kerta on, ja ripustelin vaatteet kuivumaan ja makasin sänkyssä (siel ei oo hiekkaa!) ja napostelin keksejä ja ryyppäsin yhen kaljan ja tuijotin ihan zombiena telkkarista jotain viihdepaskakanavaa. Ai juma.

Hintalapullinen supermarket. ooohhhh!


Nii, ja tää Swastika Bungalowin orgastinen spektaakkeli on varattu Asiarooms.com:n kautta ja hintaa tällä estottomalla porsastelulla on noin 35 euroa yö. Mutta on jokaisen lantin arvosta, jumaliste. Loppukuusta tuun tänne taas, sitte ku on Kamputseat ja Laosit käyty ja oon matkalla takas kotiin Gilille.

Tänää aamulla aamupalan jälkee läksin kävelylle, vaik tääl ny ei mitään nähtävää juurikaan ole, mutta Sanurin hienoin asia on tuol rannalla menevä kilometrien pitunen rantapolku. Sitä hiippailin jonku tunnin johonki suuntaan, räpsin valokuvia ja tepastelin paljain jaloin. Nääs ku ei oo kauheesti käyttäny ees lipottimia sitten marraskuun puolivälin, ku on vaa juoksennellu paljain varpain, ni sanomattakin on selvää et varvastossut aa) ahisti ja pee) alko heti hiertää. Et kyl täs nyt on tullu sivistykseen palaamisen aiheuttamia kaikenlaisia shokkeja aika tarpeeks. Mutta mukava oli rantapolkua tepsutella, vaikka olikii aika paljo ihmisiä liikentees. Tääl on nimittäin  joku erikoispäivä tänää ja/tai vissii huomenna, en tiiä mikä, mut joku paikallinen pyhä kuiteskii. Ja hei, oon osannu väistää autoja ja mopoja ku oon ylittäny katua. Eiks o siistii, hei?

Rantapolku


Mut pyhästä huolimati: Hardy's Megakultaturbosuperstore oli auki eli kotimatka ehottomasti sen kautta. Ja varovaista shoppailua, herrantähren. Siihenki piti oikeen ottaa suorittava asenne, ku mitää ei oo oikee ostellu tässä ni tuntu kauhialta laittaa joku 2 euroa t-paitaan ja 3 euroa varvastossuihin, luoja mitä sikailua! Kuala Lumpurissa sitte lisää vaatevaraston päivitystä, virttyneet lumput jää sit sitä mukaa matkan varrelle ku ne korvataan uusilla. Kun on vaatetta vähän mukana, sitä joutuu pesettämään riepujaan usein, ja sen kylä huomaa. Sitä kun ei sillälailla muutenkaan ottanu mukaan mitään järin prameeta vaatetta, kaikki tais olla jo valmiiks vähä virttynees ja kulahtanees kuasis, ni nyt ne vasta onki kauhias kondikses. Parit phikhinit on jo menehtyny ja lähteny vihreemmille niityille, muutama t-paita myös. Mut tää täst hömpötyksest, tää on vakava ja asiallinen ploki nääs, eli hus pinnallisuus pois ja takas tärkeisiin ja syvällisiin asioihin.

Miul oli tänää aikomus myös hetkeks kellahtaa tuonne rollaattoriporukoitten sekaan uima-altaalle, mut just ku sain nykästyy pikinit ylle ja aurinkorasvat ruhoon, ni rupes satamaan. Hyvä! Saa rauhassa makailla sänkyn pohjalla ILMASTOINNISSA. Mutta nyt siel vissii alkaa olla sade loppu, joten miä lähen johonkii vähä syämää jotain ja sit katon jos hulluttelis ja pulahtais vaikka altaas. Tai kävis hotellin hoitolas ottamas jonkuu hoidon (en oo ikiin käyny, jännittää niin etten ehkä kuitenkaa uskalla, vaikka sekä naama että ruho kaipais kipeesti kaikki maaliman kuorinnat ja käsittelyt). Tai sit tulis takas tänne ILMASTOINTIIN ja jois kaljan. Nii, ohan sekii mahollista.

Et tälviisii rennosti hotellissa tää exoottises Balis lorvailu menee. Ai että.

Temppelihomma


Ainii, kuukausi vaihtu taas, eli tässä viel rahastollinen tiedote: rahaa meni tammikuussa jotakuinkii tishmalleen tasan tuhat euroa. Sisältäen siis ihan kaiken, myös eläinlääkärikulut. Helmikuussa menee reilusti enemmän, koska nyt on tämmönen liikkuvainen ja ilmastoitu lomailuhomma. Mutta ensimmäisen 3 kuukauden majotuskulujen keskiarvo on piirun alle 15 euroa yö. Kun oli se sääntö et max 25 egee yö, ni nyt siitä voi vähän luistaa ku on asunu reippaasti halvemmalla viimiset 2 kk.


Huomenna aamulla lennän Singaporeen ja sieltä koitan löytää bussin joka vie miut Kuala Lumpuriin. Jos hommat menee niiku Strömsöössä, ni Kualassa oon huomenna illalla. Ja siellä jatkan sikailulinjalla ja menen hyvään hotelliin, se on varma. Mitään ei ole varattuna mutta tiiän mihin ekana yritän pyrkiä. Kualassa oon maanantaiaamuun asti, eikä oo aikeena muuta ku täydentää hiukan Assholen sisältöä ja lorvailla vaan. Kuala Lumpur on miun ehoton suosikkikaupunki, joten sinne on mukava mennä.

Eli seuraavat kuulumiset tulee jossain kohin viikonlopun aikana Kualasta, luulen. Heippa!

Ainii, sit viel kuvakimara tähän perään, olkaat hyvät.






Liikenneympyrä

Hiano aita

Jossain temppelissä hiano koriste

Temppelin ovella on portsari

Maisema miun terdeltä

Hotelli tarjos tervetuliaisdrinkin

Tääl on tämmösiäki! Ne sanoo vuh eikä miau.





Kommentit

Zepa sanoi…
Suomessa on pakkasta yli 20 miinusastetta.
Anonyymi sanoi…
Ota kuvia ihmisistä. Rohkeasti lähelle, ja räps. Paikallisia tapoja kunnioittaen tietty, mutta olisi hieno nähdä tyyppejä, tyyppien kasvoja.
Patzy sanoi…
No hitto ku ihmiset ei sillälailla minua kiinnosta, tai tykkään kyllä tuijotella et kaikenlaista sitä vapaana kulkee mut harvoin käy ees mieles et otanpa kuvan. Ja eläimet on sitäpaitsi söpömpiäki :D

Mut koitan skarpata ja räpsiä kuvia ihmisistä kans. Lupaan!
Anonyymi sanoi…
Bueno :)

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely

Järjestysnatsi