Uuteen päivään vailla huolen häivää. Melkeen.

Eilisessä päivässä oli hiukan ylimäärästä päänsärkyä. Tuli tietoa jotta Lombokin Imigrasi on muuttanu sääntöjä ja käytäntöjä viisumien suhteen. Säännösitä oli kerrottu ns. viisumiagenteille tiistaina iltapäivällä, ja muutokset astu voimaan eilen. Miuta kirpasee tietysti se, että 60 vuorokauden turistiviisumiin ei ilmeisesti saa enää yhtään jatkoa. Välitön hermostuminen. Viisumini umpeutuu tuossa ens viikon lopulla joten olin ihan päniikeis et pitää lähtee hönkiin ulkomaille, ja tämmösellä varotusajalla. Miun passi oli kuitenki jo siellä Imigrasissa ensimmäisen viisumijatkon käsittelyssä, ja illalla tuli tieto, että armollisesti saan yhden 30 vuorokauden jatkoleiman. Ens viikolla piipahus Imigrasissa valokuvassa ja sormenjälissä ja sitte on kuukaus aikaa miettiä maastapoistumista visarunille. Kota Kinabalu, täältä tullaan, tuossa loppukuusta, ounastelen.

Hankaloittaahan tää persaukisen lorvailua täällä, mutta toisaalta kaikella on joku tarkoitus. Tällä on nyt se, että vihdoin saan ehketi aikaseks säätää nää asiat parempaan kuosiin. Se on ollu sykkeenä takaraivossa jo pidempään, mutta raha - eli sen vähyys - on ongelma, tässäkin asiassa. Oleskely/työlupa vuodeks on helvetin kallis, ja tunnettu tosiasiahan on että olen kroonisesti persauki. Vaikka kuinka syä vaan nuudelia ni ylimäärästä 1500 euroa, mitä tuon KITASiksi kutsutun läpyskän säätäminen tulee kustantamaan, ei ole. Tonniviiensadan päälle tulee vielä herraties kuinka paljon kuluja, kun pitää käyä Lombokilla ja vielä jossain Indonesian ulkopuolisessa lähetystössä viimeistelemässä paperisota.

Sain kuitenki rahotuksen järjestymään (maksan duunilla takasin eli sit ei tartte varmaan vuoteen syädä ees sitä nuudelia, koska rahaa ei ole) ja nyt pitää vaan löytää joku bizniz joka tuon asiakirjan miulle ikäänku takaa. Tarttee tehä kierros tuttujen parissa, ja asia kyllä järjestynee. Sitte paperisota vireille lakimiehen kanssa, ja jossain kohtaa miulla sitte on luvat ja meiningit kunnossa ja saan olla vuoden tältä osin huoletonna. Vain vuoden! Perkele.

Mutta sitte voin tehä ihan oikeesti töitä ja saada oikeasti palkkaa. Se on tietysti hyvä juttu, varsinkin kun uusiaki duunikeikkajuttuja on miulle jo tarjottu. Nythän en tee töitä, vaikka duuniksi näitä välillä kuttunki ihan vaan et ois jotenki tärkeempi olo. Miä vaan jeesailen tuttuja ja teen vapaaehtoishommia, ja näistä saan ikäänku "kulukorvausta". Senkin saan välillä kissanruokasäkkeinä. Onpa tullu myös kaljalaatikkoa ja muuta tuommosta. Asiaaaaaaa!

Mutta: vaikka tältä osin tulevaisuus näyttää entistäkin persaukisemmalta, niin tärkeysjärjestyksessä ygösenä on se, että voin jatkaa täällä elämistä. Kaikki muu on toisarvoista. Olemisellani on täällä tarkoitus ja miulla on täällä tärkiä tehtävä. Ja kun on luvat kunnossa ni tiijä sitte kui asiat lutviutuu. Voipi tehä oikeesti töitä, joten ehkä sen verran rahaa saan et sillon tällön nuudelipaketin saa ostettua. Eikä paasto pahaa tee!

(PayPal-lahjoitusnapukka löytyy tuosta vasemmasta yläkulmasta, vink vink...)

Muuta asiaa:
Taalasmaalailu vetelee viimosiaan. Pari päivää viäl ja sit over and out. Sen jälkee miul on ohjelmas Lombokilla käynti (imigrasi ja kissaruokaostoksia ja muita hankintoja, koska siellä kaikki halvempaa), klinikkarakennuksen viritysten viimeistelyt ja siivous ja varustelu, Dive Masterismin loppuunsuorittaminen (korvat on vihdoin posahtanu auki!), marraskuun kissaklinikan järjestelyä, ynnä muuta. Älkää ees kysykö miten se miun kirja edistyy. Ei mitenkää, en oo ehtiny, mutta koitan koko ajan löytää rauhotushetkee senkin pusaamiseen.

Kolme vuotta oon kohta lorvinu täällä ja miettiny et joku aamu herään aikasin ja meen rannalle kattomaan ku aurinko tuolta tulivuoren takaa nousee. TÄNÄÄN sain vihdoin aikaseks. Oon toki muutaman hassun kerran bailannu sillai et aurinkon noustessa on ollu jossai rannalla meininki viel ylimmillään, mut niit ei lasketa. Tänää miä sit heräsin 4:45 ja olin Majatalolla (jonka edustalta on aurinkonnousuun saaren parhaat näkymät) jo puali kuuen jälkeen. Kyl kannatti, hieno valoshou oli ja ihanaa ku ei ollu juur ketää ihmisiä missään ja siinä sai vaan rannalla istuskella ja kattella kuinka maalimankaikkeus esiintyy.

Kuvakollaashio next.