Kauheesti tosi upeita ja taiteellisia kuvia Kota Kinabalusta

Muatikaupan päät

Kota Kinabalu on nähty, shopattu, koettu ja ympärikävelty. Eihän tämä siti silmiä hivele, mutta tämmösiä nää Malesian kaupungit tuppaa olemaan. Pikkusen rähjääntyneitä ja mutta ihan mukavia kuitenki.

Majotus miulla oli piänessä kiinalaisessa majatalossa, joka oli melko kauhee läävä, mutta huone oli tilava, ilmastoitu ja lämminsuihkunen, eikä siä ollu ötököitä. Ja sijainti just hyvä, lyhyt matka kaikkialle ja viäressä hyvät happy hourit. Kelpas ihan okei tässä majailla.


Lähistöllähän on komia luanto, sademetsää ja vuoristoa, mutta miä oon niis käyny aiemmil reissuil ja nyt en jaksanu. Oon vaa tepastellu kylil, shoppaillu (jeah!), istuskellu katukuppiloissa pälyilemässä ohi menevää elämää, ottanu päivänokoset jos on nokoselta tuntunu ja ollu vaan laiskana. Just hyvä meininki, ei miul oo ollu tarvetta kummosempaan.

Tänää illalla lennän Balille eli koti lähestyy. Huominen Balilla säntäilyä ja asioiden hoitoa. Maanantaina vene kotio Hiekkakikkareelle, jihuuuu!

Mut kattoka dramaattinen ja erityisen taiteellinen ja tyylikäs guvagollaashi Kota Kinabalusta, ei miul oo tästä mestasta nyt tän kummempaa höpistävää.

Majailin tua kellertäväs tönös tos. Oli ikkunaton huane.

Majatalon kattoterassi kutsui viihtymään

Kylpyhuone tihkui glamuuria

Public toilet

Borneo bassist community?

KIRJAKAUPPA! En ostanu mitää mutta hääräsin siä varmaan kolme varttia ihan vaan viihtymismielessä

Julmetun kokosta uutta ostoskeskusta pykäävät meren rantaan. Mikä siinä oikee on, että kaikkialla veen äärelle rakennetaan tämmöstä paskaa eikä pietä niitä veen ääriä ihmisten virkistyskäytössä ku ihan minimaalisesti? Miä haluisin et veen äärellä asutaan ja käyskennellään rantapulevaardeilla ja istuskellaan puistoissa ja tuijotellaan eteerisenä horisontteihin. Itäkeskuksiin voi sitte mennä jonnekii vähä syrjemmällekii, kert sitä samaa sykkivää kulutusjuhlaa nuo ostarit on sisältä, oli siinä ulkopuolella sitte merta tahi betonia. Ei siä ostareis ketää kiinnosta onks sen Vero Moodan seinän takana komee merimaisema vai joku tehtaan takaseinä. Nih. Olen puhunut. Ja olen oikeassa. Aina! Äänestäkää minua!

Java Chip Frappucino

Hurjan hyvä Bomber Burgers and Shakes! Tosi viileen kuuli mesta missä oli kivoi tatuoituja poikia töis, ohjuksia seinillä, wifisalasanana "bombsaway" sekä aivan hullun kokoset purilaiset (kaikki sai myäs vegepiffillä) ja järjettömän hyvät juustotäytteiset jalapenot. Olin ottaa myäten majoneesissä ja mähnässä ku sitä purkeria koitin saaha suuta kohti, se oli niin iso et oli vaikia saaha haukattua siististi änd neitimäisesti. Eihän siitä kyenny syämään ku max pualet mutta ainaki oli tarpeeks! (ja lasku oli jättiläisvegepurkerille, jalopenoille ja jääkaffelle noin 20 rinkulaa eli vajaa 5 euroa).

Ensin parsin haarovälin ja sitte laitan kajalia silmäkulmaan

Hömpötys-shoppailu-neitimäisyys-porsastelupostaus! Tadaaaaa! IhQdaaaaa! Bling-bling!

Kun kerrankin olen ns. sivistyneessä maailmassa, missä on kauppoja ja ostareita, ja kaikissa ilmastointi, ni siellähän miä oon nuahonnu. Ostareilla.

No mutta on pitäny hankkia kaikkea, kun ei oo mitään ja kaikki on rempallaan tahi ihan totaalihajalla. Silmälasien läpi en oo enää kuukausiin nähny ku sumua, ne on niin naarmuset ja paskana et niist oo ollu mitn iloa enää aikoihi. Kalsareissa ei suurimmassa osassa oo ollu jälellä ku reikiä ja kuminauha kupeilla. Taskulamppu on toiminu diskovalon lailla eli on valoo ja sit ei oo ja sit taas on ja nyt taas ei. Tietsikan hiiri hajos jo ajat sitte, ja miulle toimitettii Lombokilta uus joka on niin laadukas että koris jo ekalla yrityksellä ihan viimesillään. Varvastossujen pohja on paksuueltaan elmukelmua ja miun mustista hihattomista topeista paistaa läpi jokainen näppylä. Mukavat lötköt sortsit on miun perusvaate ja niien tilanne on ollu jo kuukausia toudella säälittävä. Varpaassa on mato (taas), aurinkorasvat finaalissa. Kaik o mänt, ei o mitää.

Vain hieman olen shoppaillut, eikä tuossa todellakaan ole kaikki

Mutta nyt on varusteita, voi lähteä vaikka viidakon keskelle istuksimaan yksinään eikä tule pula mistään! Kyllä on sielua - ja lonpsaa - kirponu ku oon höylänny luottokorttia ja heitelly seteleitä tääl ihan valtoimenaan joka suuntaan, mutta onpahan varusteet täydennetty. Eikä oo asiat hinnalla täällä pilattu, sitte ku tohtii tarkemmin miättiä.

Tässä muutamia kulunkeja kun trooppiselle saarelle jämähtäny varhaiskeski-ikänen plösö pääsee ostareille:

• varvastossut 5 egee (nää oli tosi kalliit mutta laatukamaa)
• kahet lökösortsit jois rauhanmerkit persauksis 9 egee eli piis for all from my arse
• 3 toppia, kahet kahinasortsit, yks huivi ja yks säkkimallinen hyväntekeväisyyskassi 36 egee
• rokkikaupasta Guns'n'Roses-paita, vajaa 6 egee (kallis, mutta hiano... olin silti hakemas esmes Bodomi-paitaa mut ei heil ollu ku tuo gunnari ja sitte jotain kissiä ja muuta ja sitte rekki puolillaan jotain vitun avengedsevenfoldia ja miä en tiiä mikä se ees o)
• uuet silmälasit 44 egee (sisäls näöntarkastuksen, kehyxet ja linssit) (nii ja toimitusaika oli 3 tuntia) (arvostan!) (onko hiukan siistiä ku näkee taas!) (no on!)
• piän hiiri tietsikkaan: 4 egee
• kahet aurinkolasit: 4 ja puali egee
• kolmet kalsongit ja yhet tissiliivit, vajaa 6 egee (huom! Löytyi miun munkkien mentävät tissiliivit ihan yhestä katukojusta. Sen sijaan sopivia pikiniä ei oo ollu missään.)
• kemppareihin on menny 50-60 egee (sisältää tamppooneja, naamarasvaa, kasvovettä, naamanpesuainetta, pumpulia, sheivausvehkeitä, vanupuikoi, punpulia, tukanhoitoainetta, pillupyyhkeitä, pikkuhousunsuajia, matolääkkeitä oikeen niiku useampi paketti, naamanpesusiäniä, ruhonpesutuheron, kynsleikkurin, aurinkorasvaa, aloeveraa, vaseliinia, käsidesiä, haavadesipyyhkeitä 100kpl jättipoksi ja - kelatkaa - silmänrajauskynän elikäs kajaaaaalin)

Että näin. Eikä tuossa vielä kaikki. On lisäks kaikenlaist pientä sielt sun täält ja sit iso säkillinen japanialaista paskaa DAISO-nimisestä krääsäkaupasta, jollasessa aina Singaporessa käyn. Ai lav it! Siel on KAIKKEE! Ja nynne paskiaiset oli aukassu tänneki semmosen. On kaulapantoja kissoille ja ties mitä perunankuorimiskapuloita ja kärpäsenpyydystelypahvitaloja ja vaikka mitä. Jesh! Se on vähä niiku Ikea tai Tiimari, et meet sisää tarkoin aikein ja suunnitelmin et ostan hakaneuloja vain mut sit sekoot ja tunnin päästä tuut ulos kolmen pursuuvan nyssäkän kans. Siul ei oo hakaneuloja mut siul on vitusti kaikkea muuta, mitä et tiänny olevan ees olemas.

Palatakseni hetkelliseen naisistumiseeni eli turhamaiseen hankintaani eli silmänrajauskynään... mitä hupsuttelua, hyvänen aika! IIK! Kotona Hiekkakikkareellahan miulla on meikkeijä ihan niiku stockan katutasossa, eli miul on jo ripsiväri ja sit miul on sävyllinen huulirasva. Että nyt ku niien lisäks riipasen vähän kajalia silmäkulmaan, ni jo on kumma jos ei ala säpinä ja kuhina. Ja äksön, ehkä jopa jalkovälissä! Jos siis joku ilta jaksasin poistua vaikka kylille krebaan ja kyttään et onks tarjontaa, kohtaakse kysyntää. Ei se, mutta kajalin omistaminen nyt jotenki tuo sellasen olon että jos vaikka antais ees ymmärtää. Tässä joku ilta. Jos jaksaa.



Ja sitte toinen mykistävä hankinta, jos sen joku tarkkasilmänen kyylä tuosta kuvasta pongas: ostin onpelustarvikerasian (rasia, KIH!). Minä, jolle kässänmaikka on karjunu naama punasena turhautumisensa johdosta jo kun olin vissiin ekalla vai tokalla luakalla ku en vaan saatana saanu jotain vitun tonttua kutimilla ährättyä enkä ommeltua suoraa saumaa ees itkemällä. Ni nykysin miä oon kova parsimaan. Oon niin ylevöityny kulutustietonen säästävänen pihi nähkääs, et jos pöksyt ratkee haarovälistä ni pöxythän parsastaan jos se suinki on mahollista, eikä suinkaa heitetä  roskiin ja osteta uusia. Ni tarvittin lisää parsimislankoja ku vanhat on loppu. Terveisiä  vaan sille Kouvostoliiton Sarkolan ala-asteen kässänmaikkanatsille joka miut pisti pillittämään (vaikka se onki varmaan jo kuallu ku oli ehkä satavuotias jo sillo 70-luvulla ku miä kouluja kävin), mutta niin vaan täällä ollaan ompelushommissa sillon tällön. Hähää! Siitäs sait! Ja siitä! Ja laitetaas vielä tuosta yks irronnu kangaskassin kahva uuteen nousuun!

Mut nyt miul on sikailut tääl kyl todellakii sikailtu. Huomenna en saa käyttää rahaa ku pieneen tuliaiseen kissojen ja huushollin hoitajalle, majotuksen maksuun, ruokaan ja juomaan. Ohjelmassa on siis ajan tappamista ilmasiks, eli lähinnä huudiloilla tepastelua. Saapi nähä löyänkö uutta nähtävää, ku aion hilpasta tuosta nurkan takaa suuntaan jossa en oo koskaan käveleskelly. Kai siellä jotain on! Ja vaikkei olis ni ihan sama! Meen tsekkaa enivei!


Kuvakavalkaaden från Kota Kinabalu tulee sitte huomispäivän seikkailukävelyretken jälkee. Kyllä tässä meinaan on niin eksoottinen ja seikkailuhenkinen meininki että alta pois!

Viisumin hain ja sain

Kirjotan lähinnä ittelle muistiin, että miten tämä viisumiasia hoituu täällä Kota Kinabalussa. Ni ei tarvitte sitte ens kerralla ihmetellä taas.

Viisumiasia hoituu paikallisessa Indoneessian konsulaatissa ihan vitun hyvin. Konsuleissön on hiukan sykkivimmän kaupunkin ytimen ulkopuolella, pirssillä pääsee viiessä-kympissä minuutissa ja kyllä sen käveleeki jos jaksaa kuumassa ja kosteessa ilmastossa pahrustaa ja jos osaa karttaa lukea. Konsuleissön aukee aamulla ysiltä ja sinne kantsii hönkiä heti sillon ni ei ainakaan täl kertaa ollu ruuhkasta tiatookaan.

Mukaan tarvittee: passin, lentolipun Indoneessiaan ja siältä pois (tai hyvä selitys kuinka poistuu Indonesiasta lentämäti, esim. ylittämällä rajan maateitse Kalimantanista Sabahiin Malesiaan, tai sitte väärentää lentolipun), paperin johon on vapaamuotosesti kertonu missä aikoopi aikansa viettää (tyyliin "Places to visit: Bali and Java"), kaks passikuvaa ja rahaa. Viisumiluukulle mars, siältä saa kaavakkeen täytettäväks sekä maksulapun. 60vrk viisumi maksaa 170 ringittiä eli vajaat 40 egee. Maksulappu kourassa kipitetään kulman taakse Maybankin konttoriin, jossa tuo maksu suoritetaan, saahaan kuitti, sitte kipinkapin takasin konsulaattiin, viisumikaavakkeen täyttö ja takasin luukulle. Setä siäl vastaanottaa kaikki liput ja laput ja asiakirjat, tarkistaa ne, antaa siulle kuitin ja kertoo että jo huomisaamuna voit tulla passis noutamaan. Ja sitte huamisaamuna kello 9 sinne samalle luukulle ja siältä setä ojentaa passin hymyn kera. Avot!

Viisumin hain ja sain

Helppoa ja nopiaa on, etten sanois. Ja nyt kun AirAsia lentää suoraan Balilta tänne ni tämon oiva paikka hakea viisumia, kert lennot näyttää olevan tänne edukkaampia ku Singaporeen, ja tääl Kota Kinabalus on majotus halpaa ja muutenki hintataso persaukisystävällisempi ku helvetin kalliissa Singaporessa. Ja viisumin saa päivässä eikä kolmessa niiku Singaporen lähetystöstä.

Ainoa miinus on että lentoja Balin ja KK:n välillä ei oo joka päivä. Jos miä oisin tajunnu ja muistanu, että viisumi hoituu tääl yhes päiväs, ni hyvin oisin voinu jo tän illan lennolla pyhkästä takasin Balille. Mutta ku en muistanu että näin sutjakasti kaikki sujuu ni miulla on lento kotiopäi vasta lauantaina. Buu!

En oo ollu täällä järin hyvillä fiiliksillä. Kotoa Hiekkakikkareelta tuli heti tänne päästyäni huonoja uutisia. Pieni Spederik seuras Eini-siskoaan vihreemmille niityille, samanlaisesti menehtyi kuin siskonsa, eli väsähti, lopetti syömisen ja juomisen, ja kuoli. On haudattu miun talon taakse siskonsa viereen. Oon ollu tästä asiasta niin murheissani et miuta ei oo huvittanu oikeen mikään, itkua oon vaan tihrustellu. Haluan takasin kotiin.

Mutta ohan täällä kivoja kauppoja ja hyvää olutta. Vaikka rahatilanne on bäääääd ni oon tehny pakollisia hankintoja sillä silmällä, että on nyt vähäks aikaa sitte kaikkea. Kun täällä kuiteski on lähes kaikki vähän edukkaampaa ku vaikka Balilla. Ja vähän oon lohdukkeeks murheeseen ostanu jotain ihan-vaan-kivaa. Ja kaljaa.

Römpsä, jalkoväli ja pallit. Änd Hanur!

Aurinko laskee (noin miljardis aurinkonlaskukuva, luulen)

Iltaa, ihmiset. On plokipäivityksen aika, on kertyny kauheesti kuvia, asiaa ei niinkään, mutta pitää saattaa elämä ajan tasalle myäs tääl virtualistisen sosiaalistises epämaailmas. Ni voi sitte vapautuneemmin jatkaa etiäpäin.

Päivitin just miun feispuk-statukseen, että...


hauskaa aina vilkasta välillä tilastoja että millä hakusanoilla miun plokeihin on tultu. Tällä kertaa listalla naurattaa mm. "römpsä", "jalkoväli", "pallit" sekä - sokerina pohjalla - "hieroi kikkeliä". Noistahan vois päätellä että miun elämä tirisee erotiikkaa. Mut ei. Ei vieläkään.

Ihan että tiiätte, miä näen millä pervoiluhauilla jengi surffaa tänne! Tissit! Pillu! Muna! Ja tervetuloa myäs teille seksihulluille hiiren hiplaajille!

Se siitä, ja sitte muihin hommeleihin.

Tätä naputellessa istun kivas piänes kuppilas Sanurin Saattohoitolassa, Balilla. Lokkeilen naapurikuppilan internettiä, ku sen salasana on tiedossa muttei siä tohdi istuskella koska kalja on kallista ja siel on yleinen syämismeininki. Ja miä en tartte nyt muuta ku bintsua ja yhteyren kansainväliseen tietoverkkoon. Siksi valintani on seinän takana oleva pikkuravinteli, misä palvelu on iloista ja misä kalja on edullista. Avot!


Miä oon Hanur Beachilla siks varten että liänee aika poistua maasta ja käyä jossain hakemassa kunnon viisumi. Siitä onki jo liki 4 kk ku oon viimeks käyny ns. sivistynees maailmas. Oon keplotellu viisumiasiat tiäs millä vippaskonsteilla, jotka kaikki kestää kyllä päivänvalon ja on aivan yleistä toimintaa, mutta aattelin että täs kohin jos käväsis jossain, hoitais 2 kk viisumin ja sitte hakee siihen myöhemin jatkoa, ni saa olla ainakii kolme kuukautta ihan rauhassa eikä tartte olla joka helvetin kuukaus ähräämässä jotain viisumipaskaa (ja tän reissun jälkeen toivottavasti miun viisumiasiat järjestyy sellaselle tolalle et sais olla pitkempääki rauhassa sen asian kans). Siks siis täällä isolla saarella. Ja huomenna iltapäivällä miä lennän Kota Kinabaluun Malesian Sabahiin elikäs Borneoooooooh! Kota Kinabalu on kiva, siä on elokuvateatteri ja ostoskeskus ja se on sellain sopivan piäni ja kiva, ja lähihuudilot tarjoo luantoelämyksiä jos haluaa ja jaksaa lähtee retkeileen (en varmaan jaksa eikä oo varaakaan, ja miun plääni on lähinnä käpötellä kylillä sekä naputtaa tietsikkaa, on kirjoteltavaa jos jonkinmoista). Siä on myäs Indonesian konsulaatti, missä hetimiten ylihuomenna menen käymään passi ja paperit tanassa, ni saan sitte sen viisumin. Kotiksesta lennän takas Balille lauantaina, sunnuntain juaxen pää kolmanteen koipeen tekemässä hankintoja kun nyt täällä olen, ja sitte maanantaina aamulla pikavene alle ja takas kotio Hiekkakikkareelle.

Tää Balin Sanur eli Hanur Beach, joka tuttavallisesti myäskin tunnetaan Sanurin Saattohoitolana, on - kuten kaikki kaksi uskollista lukijaani jo tietänevät - sellain aika eläköityny mestapaikka. Turistien keski-ikä hipoo metusalemimaisia lukemia, joten täällä miunki kaltanen varhaiskeski-ikänen mätisäkki tuntee olosa niin nuarekkaaks ja sileeks. Kelpaa olla. Tänne on myäs aina kiva tulla, on tutut mestat ja tiiän mistä mitäkii saa jos tarvii. Ja on mukavia ihmisiä. Tänääkii ku tulin ni en kerenny viä ees autosta ulos ku oli min vakkari matkatoimistokioskin setä jo sorkka ojossa morjestamassa. Ja jahka tepsutin vakkarimajapaikkaani Gustav Homestayhin ni siä mestan täti kapsahti heti kaulaan ja hulluna halaamaan että missä siä oot oikee ollu ku et oo käyny moneen kuukauteen. Miä nyt en niin tuosta koskettelusta välitä mutta ohan se mukava fiilis ku on sellain tervetullu olo ja lämmin vastaanotto. Piän kyllä.

Että sellasta.

Ylhäältä lukien: Destroy, Spederik ja Seek, päivänokosten aika.

Hiekkakikkareelle on jo nyt ikävä, eroahistusta pukkaa. Kissoja kaipaan ja on ihan orpo olo ku ei oo mitää maukumassa nurkissa. Huushollia ja kissojen ruokatarjoilua siä nyt ylläpitää Lutwalan sukellusope Nadja, ihana germaani. Hän on sellain luatettava kunnon ihmiin, ja sen lisäks ihan vitun hyvä sukellusope, ja mukava henkilö kaikin pualin. Siltä osin ei tartte olla hätääntyny, ku tiiän että siä kissojen perään joku kattoo. Toki oon silti hermona, ku oon tämmöin. Et mitä jos joku sairastuu tai jotain. Mut on Lutwalan kissaihmiset siä päk-appina, jos tilanne vaatii jotain muutakii ku whiskasia.

Viime ajat on Hiekkakikkareella ollu oikeen okei, miä viihyn omassa tönössä ja oon käyny sukeltelemassa ja on ollu bilettä jos jonkin moista. Siis niillä kohin kun en oo ollu kotona kipeitten kissojen kans tai nyhjänny yksin parkumassa kuolleita kissoja. Mutta elämä, se senku jatkuu, vaikka millasta murhetta välillä niskaan putois.

On ollu hyvä bile Kakkosen Koralpiitsillä, misä oli normaalin regein lisäks eri etninen meininki ku oli sellaista perinnepimputusta naapurisaarelta. On ollu hyväntekeväisyys-vahaustapahtuma, Hiekkakikkareen ympäristön haitten hyväks, misä vahattiin karvasiin poikiin sileitä haineviä. Oli eilen illalla grillipileet Lutwalan rannalla.

Miä piän miun elämästä. Tää on ihanaa.

Kerron lisää kuvateksteis. Kattokaa!

Lehmä on  koittanu maastoutua

Tauski. Tauskista on huali ja murhe, hän on hävyksissä, ollu jo pitkään. Ei jääny miun taloon asumaan vaan läks taas lipettiin enkä oo häntä sen koommin nähny. Yks näköhavainto hänestä tiettävästi on, rantabaarista, mutta en usko ennenku itte näen. Myäs Meiju Suvas ja Äkäin otti hatkat ja ne on molemmat takas Kakkosen Koralpiitsillä, voivat hyvin.

Mikä ihme näissä pahvilaatikoissa kissoja viähättää? Toin Lutwalasta yks päivä pahvilaatikon, ihan siks. Seek and Destroy arvostivat.

Tää iso jötkäle, palliton kolli, hyöri huushollin ympäristössä aikansa, kävi varovasti syämässä välillä. Sitte totes et hyvä käytös palkiitanee ja  kehräys on tiä Kreisin Kätleidin syrämmeen. Hän on sittemmin saanut oman pannan kaulaan ja nimeksi tuli Timo Rautiainen.

Bilettä ootellessa Kakkosen Koralpiitsin piitsillä.

Oli kova meno ku tämmöin perinteikäs orkesteri Gili Menolta tuli vierailemaan.

Haitten suojeluun kerättiin rahaa karvanvahaustempauksella. Myä Lutwalassa kaivettiin kuvetta että saatiin tuo könsikäs käsiteltäväks.

Tältä se näytti sitte seuraavana päivänä. Tuo hainevä tehtii siä varsinaises tilaisuudessa mutta tua villoihin kuvioitu peenis ilmesty illan mittaan ihan muuten vaan.

Yks alkuilta ku istuin Lutwalan baarissa (sinne on miun himasta ihan vaan minuutin polkasu ni tulee käytyä) ni ohi käveli tommoin komee könsikäs tommoin oranssi lasipallo pään päällä. Myä kuttuttiin se heti näyttämään meille temppuja. Oli ihan törkeen siisti swoh eli shou. Se teki tiäs mitä ihme juttuja tuon pallinsa kans. Olin niin lääpällää et hyvä ku paarijakkaralla pysyin.

Seek kiipes makaamon katolle. Tietysti.

Äitikissan joogahetki

Jätehualtoa kililäisittäin. Miuta ahistaa ku talonomistaja ohjeisti et roskapusit senku paiskaat tuosta portista pihalle, kyllä ne joku siitä kerää. No, kerää kerää, mutta ei koskaan ennenku pusit on ollu siinä muutaman päivän ja lehmät on käyny tonkimassa ja levittelemässä kaiken paskan ympäriinsä. Miä koitan itte olla kovasti jätteenkäsittelytietonen. Poltan palavat roskat ihan itze, kaikki hetelmien ja vihannesten jämät ja kuaret ja muun ruokajätteen viän portista ulos ihan sellasenaan et lehmät voi ne syyä siitä. Ni ei sitä roskapaskaa ihan kauheesti kerry.

Lehmänpoikaset on niin suloisii kans. Haluisin oman.

Aurinkonlaskukuva numero miljardiyks

Josh kuivattelee takapualtaan nuation loimotuksessa

Josh eteerisenä nuation loimotukses

No kilitkii on suloisii. Haluisin oman.

KIITOS JEESUS, JOULUPUKKI, SAATANA JA KAIKKI! Staarpaksi on avannu Sanurille kuppilan. Pahoittelen että mainostan ja vaahtoon klopaalista jättifirmasta mutta vittu ku ne niien frapuccinot on niin herkkua. 53 000 rupiaa maksoi Java Chip Frappe, jättikoko. Sen verran miulla menee, öpaut, normisti noin viien päivän lounaisiin. Mutta kerrankos sitä. ja kyllä viä toisenki kerran, saatana soikoon.

Balilla leijojen lennättely tuntuu olevan kova juttu. Automatkalla Padang Baista tänne Hanuriin näin pariki mainosta jostain leijafestareista tai jostain kisoista tai jotain, en kerenny lukee tarkemmin, autokuski ajo lujaa. Mut tää valtavan kokoin kalaleijahökötys makas kuival maal ihan parkana.

Loppukevennys: jänää tää meininki et periaatteessa hyvinki konservatiivista moraalista meininkiä on elämä in da Indoneesia mutta sitte ku kurkistaa alusvaateosastolle ni tarjolla on tätä. En ostanu, vaikka aluspöxykantani vaatii päivitystä. Jotenki oman toosan hauduttaminen vaik tuommoses kirkkaanpunases karvareuhkas ei ikäänku tuntunu hyvältä idealta. Vaikka voishan se olla! Jos oikeen hiertää ja hiostaa ni ehkä käyntiin tulis sellasta eroottisempaa letkeyttä, jonka joku saattais panna merkille. PANNA! Kih!