Kissanpentu ja kärpäspaperi

Tuli pyyntö että voisinko kuiteski kertoa myäs mordorinkiälellä ton kärpäspaperin kanssa tapahtuneen insidentin. Siitähän jo juarusin tua amerikankiälises kissaplokissa, mutta eihän se tiätty kuulosta miltään ku enklanniks. Suamenkiäli, se on elävää, värikästä ja parempaa, ihan kaikin tavoin.

Se on sillä lailla, että kun on oma huusholli ja keittiö ulkosalla, ni on kärpäsiä. Erityisesti sillon kun keittelen kissoille alkuillasta illallisen. Se tarkottaa jotain sontakalaa ja riisiä, ja se kalan löyhkä on kärpäisiä kiinnostava. Heitä tulee niin laumoina mestoille, että siinä meinaa palaa käämi ihan täysin. Ratkaisu: kärpäspaperi! Sellanen tahmanen klähmäpaperi, jonka voi näpäkästi siihen keittiön tyätasolle laittaa levälleen ja siihen jää pärpäset sitte. Pahaa tekee, mutta joku raja se on miun eläinrakkaurellaki, se kulkee jotakuinkii siinä kohin ku siirrytään ns. kunnon elukoista ötökkäskeneen. Siinä ei miun hoivaviätti paljo piipitä, se on puhasta sodankäyntiä.

Tämä kärpäspaperi pyydystää näemmä norsujaki. Saati sitte kissanpoikasia. Lisää kuvia on siä arivataseks kirjotetussa kissaplokissa.

Kärpäspaperi siinä siis levällään ja kissat syä siä yhes nurkas ja miä painelen muina naisina suihkuun. Justiisa oon saanu itteni ilkosilleen (ihana näky, voin kertoa) ku ulkoa kuuluu julmettu mekkala ja mayhem ja kissanpennun hätääntynyttä huutoa. Riipasin saronkia ympärille ja säntäsin kattomaan. Vittu. Siä menee miun piäni Seek ees taas ihan paniikissa, häneen on liimaantunu niin kärpäspaperi kuin piäni kynnysmattokii. Siinä siis porhals kauhian metelin kanssa kissanpentu-kynnysmatto-kärpäspaperi-mylläkkä ees taas ja asioihin törmäily ja huuto. Sain Seekin kiinni ja hänestä ylimääräset asiat irti riivittyä, mutta helvetinperkele että saatto olla tahmea kissa! Se takertu ihan kaikeen irralliseen, ja vähän kiinteeseenkiin.

Pesin mirrin saippualla vesihanan alla, ja Seek sai paskahalvauksen. Hän ei voi siätää vesipesua, huutaa ku hyeena ja se taas hälyttää mestoille äitikissan, joka tulee tappomeiningillä että nyt loppuu se miun lapsen kiusaaminen. Iha sama, saippuasta ei ollu mitään helvetin iloa. Kissanpentu oli nyt tahmeuden lisäks märkä, sekä äärimmäisen peloissaan. Sen syrän läpätti ku lampaan saparo, eikä meinannu millään rauhottua. Kuivattelun jälkeen kipitti pitkin huudiloa, keräs itteensä kaiken irtaimiston kuivista puunlehistä pahaa-aavistamattomiin muurahaisiin. Takertu lakanoihin ja verhoihin ja kaikkeen. Koko yän hän nyhti itteestään liisteristä karvaa ja oli vaan niin onneton mirri.

Seuraavana aamuna menin Lutwalaan käymään ja kerroin mitä tapahtu. Lutwalan Trish painu heti tietsikalle ettimään vinkkejä. Hakusanat kärpäspaperi ja kissa tuotti runsaasti tuloksia ja parhaata kuulostava menestystarina kerto että kirkastetulla voilla (siis gheetä) jos mirrin valelelee ni liimasta pääsee eroon. Ja kui ollakaan, Trishillä oli gheetä jääkaapissa ja sain sitä köntsän testattavaks.

Eiku himaan, Seekille ghee-hieronta ja sitte taas saippuapesu. Lopputulos oli - jälleen - äärimmäisen pelästyny kissa, mutta eipä ollu enää tahmea,  joskin sitäkin liukkaampi ja hais kauheelle. Seek äkkäs kyllä itte heti että kui tuo luistavuus saahaa katoamaan: multaan möyrimään, oikeen ajan kanssa ja useasti. Nyt miulla oli siis maaliman paskasin kissanpentu, joka löyhkäs härskiintyneelle voille. Näytti ja löyhkäs siltä niiku ois kaivautunu ulos joukkohaudasta. Arvostin kovasti sellasen kainaloon majottumista ku nukkumaan kävin.  Mutta kamoon, kovia kokenu, hän tarvitti vähän hellyyttä ja läheisyyttä, raasupieni.

Onneks äitikissa häntä yän hämärissä kuuras ja aamulla mirri oli jo aika puhas ja normaali Seek.

Mitä tästä opimme? Jos huushollissa on kissoja ni kärpäspaperia ei piä jättää hetkekskää mihinkään kissojen ulottuviin vahtimatta. Ja jos käy huanosti, ni voitelu näyttää toimivan ensiapuna. Saletisti ihan perusvoikin toimii, ei tartte kirkasta!