In Finland we have this thing called Strömsö

Kelpo kuppila on tämä, The Menggong nimeltänsä

Tapahtunutta sitten viime päivityksen, jo raportoidun kobra-kohtaamisen lisäks:


Lähin yks aamu käymään kaupassa. Munaa ja leipää piti noutamani, koska jos ei ole leipää ja sirkushuveja, on oltava leipää ja munaa. Tuossa pari kurvia kotoa pois päin, matkalla kohti sivistystä, yhen pusikon kohalla, istui biäni harmaakuvioinen kissanpoikanen, hänellä piäni mutkahäntä ja suuret silmät. Naukui kovasti. Pysähyin ja biäni tuli heti kiähnäämään, kehräs ku höyryveturi kun nostin syliin. Laiha oli, kaikki luut tuntu pörrön läpi kun silittelin. Annoin nakin ja jatkoin matkaa, vaikka oli jo ihan ahistunu olo. Mutta ajattelin, että jos se siitä lampsii johonki, kotiinsa, jos sillä sellanen on. Kaupasta takas tullessa hiljensin vauhtia (ajan fillarillani kovaa!) ja siällähän se piäni nökötti, kerällä siinä risukossa. Oli saanu kaverin, toisen piänen. Pysähyin, hölmö kun olen, ja biänet tuli heti kiähnäämään. Voi vittu, totesin, pakkasin kissat kauppakassiin päälimäiseks ja polkasin kotio. Lappasin biänille ruipeloille ruokaa viiksien eteen.

Spederik ja eini

Siihen ne sitte jäivät, ovat tyytyväisiä ja kilttejä. Ja niin söböjä! Harmaa on piänempi, siro tyttö on hän, ja toinen on poika, oranssi ja söpö. He ovat nyt Eini ja Spederik. Eini, se harmaa pieni tyttö, on ihan ku miun edenmenny Hertta, sama väritys, samanlainen piäni hännänkippura, samanlainen kysyvästi naukaiseva ääni.

Hukassa ollu Äkäin löyty taas Kakkosen Koralpiitsiltä, mutta Tauski on yhä kateissa. Äkäin muutti takas talolle toissapänä, taas, mutta ei oikeen sopeutunu. Hänen on vaikia olla muien kissojen kans, koska hän on... no, äkäin. Pari päivää se hengas aidan päällä ja pihamaan puissa, kävi välillä syämässä ja murisemassa kaikille muille, ja nyt se on taas takas Kakkosen Koralpiitsillä. Tauskikaan ei asettunu, johonki on lähteny, toivon että tupsahtaa takas talolle tai sitte Kakkosen Koralpiitsille. Eli huushollissa on nyt "vain" kymmenen kissaa. Ööh, ketäs kaikkia niitä olikaan... Mini-Sosis ja sen veli Danny, Äitikissa ja sen lapset Seek and Destroy, Meiju Suvas, Bob Marley eli Marli, Adam Lambert, ja Eini ja Spederik.

Äkäin ei oikee viihtyny uuella talolla

Paitsi että... noh. Naapuruston kissat käy siinä miun kissapuhvetissa ahkerasti syämässä. Kaks kollia heistä näyttää olevan kissaklinikan kautta käyneitä, on korvassa merkki ja tyhjää täynnä kepesten kohalla. Mutta sitte on pari pimukissaa, toisella pennut jossain tisseistä päätellen ja sitte yks pieni surkea pimukissa, jolla on takajalka paskana. Kummankin pimun kanssa olen päässy jo hipasukosketukseen, mutta sen enempään ei ole toivoakaan. Pitäis varsinki jalkavammanen saaha kiinni ja katottavaks, lääkärin pakeille. Sitte on muutama rähinäkolli, jotka hengaa huudiloilla muttei anna koskee. Kesyttelen, ni sais sitte pallit pois ja loppuis tuo nahistelu ja kuseskelu ja yleinen gangsterointi.

Seek and Destroy on molemmat vähän kipeinä. En tiiä mikä oikeen on, mutta kissaflunssaa aavistelen. Eivät ole normaaleja ittejään. Antibioottikuurille laitoin molemmat ja tarkkailen tilannetta.

Sunnuntaiaamuna olin ruakamarkkinoilla ja just oli siinä menossa sinnikäs tinkaaminen jonku kalamummon kanssa. Se myy sellasta piänen piäntä rasvasta paskasinttiä, mille miä en näe mitään ihmiskelposta käyttötarkotusta, mutta kissat, ne tykkää siitä minikalasta kovasti. Mummeli yritti kyniä hirveetä hintaa ja meil oli kauhee taisto menossa. Sanoin että miä ostan noi siun kaikki piänet paskakalat satasella, mutta mummeli esittää pöyristynyttä et eijeijeijei. Miä esitän enempi pöyristynyttä ja mummeli laski hintaa jo sataankahteenkymppiin koko satsista, mutta en aikonu antaa periks. Sitte soi puhelin. Tuntematon numero mutta vastasin ny kuitenki ku tarvittin taukoa tiukasta tinkaamisesta.

Puhelimessa joku naisihminen huutaa ja itkee ja miä en aluks saanu ees tolkkua mitä kiältä se puhuu. Lopulta meni jakeluun että hänen kissalla on hätä. Sain selvietttyä että tuo naisihminen asuu Lombokilla ja hänen kissalla on vaikeuksia hengittää, kukaan ei auta, eläinlääkärit joille hän on soittanu ei suostu töihin kun on viä loma (Ramadan on kyllä jo loppunu mutta lomafiilis jatkuu). Miä sain selvitettyä ettei hän oo kuullukaa miun käyttämästä Lombokin eläinlääkäristä, lupasin soittaa tohtori Gedelle ja hoitaa hänet auttamaan. Sain tohtori Geden kiinni, hän oli just menossa moskeijaan mutta teki uukkarin ja läks klinikalleen, soitti Lombokin kissanaiselle ja kehotti tulemaan kiireenvilkkaa paikalle kissansa kanssa. Kissa saatiin hoitoon, on nyt toipumassa, yhä tohtori Geden hoivissa, mutta jäänee henkiin. Lombokin kissanainen oli kiitollinen ja helpottunu. Miulla ei ole hajuakaan mistä tuo naisihmiin oli miun puhelinnumeron saanu, mutta oli tyytyväinen olo ku sain autettua.

Ja se kalamummo, se oli miun puhelinrumban aikana kyllästyny ja ku menin takas mestoille ni se pakkas mukisematta miulle hirmuisen säkillisen sinttejä, ja satasen niistä maksoin. Näin!

Lombokin eläinlääkäri tohtori Gede on nyt myös perustamassa Lombokille eläinsuojelujärjestöä, yhessä yhen australialaisen Emman kanssa. Yhdistys viiään rekisteriin vissiin tällä viikolla ja miä olen toiminnassa mukana. En tiiä mitä tuo nyt vielä tarkottaa, mutta hyvä asia joka tapauksessa. Mutta kerron tästäki asiasta sitte lisää kun on jotain kerrottavaa, suhtaudun vielä kaikkeen hieman varauksella kun tässä ny kuiteski ollaan Indonesiassa eikä missään jämptissä Germaniassa. Asioiden saaminen puheista varsinaiseks asiaks ottaa aina vähän aikaa eikä kaikesta aina ees tule mitään.

Kylillä rimpsalla käyessä pongattii Peppi Pitkätossun hevoinen. Hän on nyt täällä taksina töissä.

Kävi mordorilaisia kylässä! Heiän kanssa käytii vähä kylillä rimpsalla ja juotiin gintonikkeja. Oli mukavaa! Terkkuja vaan Turolle ja Jossulle!

Gintonicit johti siihen, että tuli testattua kotio löytäminen kivassa hönössä ja pimiällä. Siinä pusikko rytis kun vähän "oikasin" ja vetelin kurveja suaraks. Mutta kotio löysin. Taskulamppu on must.

Miä oon taas veteenmenokiallossa. Naamassa on joku tulehdus, leukaan pärähti sellanen epämieluisa ja epäesteettinen juttu, en tiiä mikä se on, mutta varsin ikävä. "Oh you are ugly", totes Kakkosen baarin Agus ku tähän tulin baariin leuka mätänä kaljaa juamaan ja internettiyhteyttä lokkimaan. Kiitti vitusti. Lääkäri anto anbioottivoidetta ja antihistamiinia, ja tilanne on vahvasti paranemaan päin. Mutta veteen ei oo asiaa enneku lärvi on ehjä. Ja sitte ku niin on ni aijjumalauta että sukeltelen menemään, saatana.

Antihistamiinipilsut on kyllä eri jees. Tuleepi uni, vallan tahtomatta ja pyytämättä. Eilinen meniki pääasiassa päikkäreitä vedellessä ja sitte yäunia sen jälkee.

Jätkäsaaren lukaalin oon pistäny nyt välittäjälle. Helpompaa näin, hoitavat kaiken ja vaikka se välityspalkkio kirpasee ja viä valtaosan miun jälellä olevista rahoista ni ainaki sen palkkion saa sitte vähentää verotuksessa.

Prepaid-sähkö, mikä mainio keksintö! Muttei sen lisäsykkeen sutiminen tuohon sähkömittariin tiätenkää menny niiku pitäis...se oli sellanen et in Finland we have this thing called STRÖMSÖ ja tää ei nyt menny niiku siällä menis! Selittäkääpä tämäkin sanonta enklanniks, siitähän ei tule muuta kun melkeen yhtä ymmärrettävä sketsi ku sillo ku joku selittää et hei, hih hih, Tikkasen Gay (eli jos Strömsön selittäminen viä menee jotenkuten jakeluun ni entäs munansaannokset... heh heh, Hokkasen Timo, you know, Tikkasen Homo, Tikkasen gay, hö hö hö hekoheko). Enivei, sähköhomma menis oikeesti Strömsössä niin et käyn lähikaupassa, selvitän innokkaasti että pulsa pulsa di elektrisiti, ya ya ja ojennan miun talokohtasen mittarikoodin ja sitte setä kaupassa laittaa textarilla sen koodin ja jotain johonki ja saa paluuviästinä jonku numerosarjan ja antaa sen miulle ja meen kotio ja naputan koodin mittariin ja tadaa. Se kun oli paskana se mittari ja sano vaan et reject ku koodia hakkasin sisään. Ens tuli kaupan setä sitä kattomaan, sitte polkasin paikallisen sähköpuljun konttorille, missä ei ollu ku kanoja pihalla. Jostain takahuoneesta löyty sit joku äijä nukkumasta jolle selvitin asiaa ja se sano vaan et jeesjees, tullaan kattomaan tuos myöhemmin. Ei halunnu mitään tietoja miun talosta, ja ku koitin kysyä että MIHIN "olette" menossa tuos myöhemmin asiaa kattomaan, ni se vaan hymyili. Totesin et voi vittu tästä tuu mitn. Puhelu talon omistajalle, joka lähetti jonku paikallisjätkän mestoille, joka (kuhan oli ensin kysyny asunko yksin ja onks poikaystävää ja sitte kuttunu tiäs mihin illanviettoihin ja tsembaloihin...huoh, rankkaa olla saaren tavoitelluin pihtari) soitti sinne sähkökonttorille, ja sai sieltä heti jonku järkevän ihmisen suhaamaan paikalle. Järkevä sähkömiäs tarkisti, tutkaili, vaihto jonku osan ja kas, sykettä kehiin! Nyt on taas sähikäistä millä töllätä telkkaria, korventaa valoja ja lämmittää suihkuvettä. Uijui että kelpaa olla!

Että siis kelpaakin olla! Kyllä. Elämä on hianoo, edelleen! No juu, stressiä on yhestä sun toisesta ja kolmannestakii asiasta mutta olkoot. Kaikki on, just nyt, ihan hyvin.

Spederik ja Eini