maanantai 4. marraskuuta 2013

Arkiset asiat

Tykkään indonesialaisesta istuskelukulttuurista. Tykkään että asiat aina hoituu. Tykkään kun asiat tulee luokse.

Mutta välillä meinaa räjähtää pää. Yksinkertaset asiat on tehty vaikeiks. Yks sanoo yhtä, toinen toista, ja asia lopulta hoituu kolmannella tavalla.

Vanha vesilasku ajalta jollon en itte viä ees asunu täs talos.
Operaatio Vesilaskun Maksu oli miulla ohjelmassa tuossa viime kuun puolvälissä. Kyse on siis puhtaasta hyvästä hianosta vedestä, jolla voi laittaa ruokaa ja jollasta lorottaa suihkusta ja noin. Se vesi siis maksaa. Paskavesi, jota punpataa jostai maapallon ytimen viämäreistä, se on ilmasta ja sillä kastelen puutarhan ja lutraan muuten.

Vesilasku tulee maksaa joka kuun viiestoista päivä tai tulee sakkoa. Normaalisti veslaitoksen setä käy lukemassa mittarilukeman kuun vaihteessa ja tulee sitte kuun puolvälin tienoilla laskun kanssa käymään ja sille lyän rahat kouraan ja asia selvä. Tämä on kätevää, mutta edellyttää sellasta yleistä laskunmaksuvalmiutta, eli kotona olemista ja mahollisen koputtelun hokaamista portin takaa.

Viime kuun puol välissä olin heikosti kotosalla päivisin, ni kelasin että käyn maksamassa laskun vesilaitoksen konttorilla ku se viiestoista päivä hönki niskaan. Vesilaitoksen konttorin löytäminen oli operaation eka osa. Ihan tuos lähellä on vesilaitos, mutta siellä sanottiin ettei tänne mitää maksella, pitää mennä sinne toimistolle joka on tuol kylillä.

Toimistoon oli viitotus tien poskessa, nuoli osotti että tuohon suuntaan. Sinne siis, mutta ei missään ollu minkäänmoista plakaattia että täson BALin eli vesilaitokset ohvise. Lähistön kaupasta kysyin ja ne osotti sellasta taloa siin huudilolla et tuo se on, vaikkei missään luekaan et se on vesilaitos. Sinne kolkuttamaan oven taakse, mut ei mitn elämää. Oo koo. Tuun myähemmin.

Menin myöhemmin, pariinki otteeseen, mutta konttori oli aina kiinni. Lopulta sain puhelinnumeron ja soitin sinne. Ei tiätenkä vastaa. Muutaman tunnin päästä kyseisestä numerosta tuli textari joka sanoi "Yes?". Oo koo. Vastasin, jotta vesilaskuni haluisin maksaa, mutta millo tyä ootte auki ku ette oo ikinä ku paikalla käyn. "Office hours" oli vastaus. Mitkähän vitut ne sellaset on ku siä on ovet lukossa aamuin, iltapäivisin ja illoin? Selvitin asiaa, ja vastattiin, että laita textari ku tuut ni asia hoituu. Laitoin textarin, et tulisin nyt maksamaan, ku olin siihe suuntaa menossa ja vastattiin että asia selvä. Ja kas, konttori olikin auki, kuin ihme konsanaan.  Oli asianmukaset tiedot mukana ja selvitin, että maksaisin viime kuun vesilaskun, terima kasih. Konttorin täti selittää jotain mitä en tajunnu, koska osaan indonesiaks vaan tärkeet asiat eli lähinnä ruoka- ja juomasanaston. Kielimuuri oli taivaaseen saakka. Täti soittaa johonki ja lyö miulle puhelimen käteen. Siellä joku äijä selvittää, että nii kato ei se nyt se laskun maksu onnistu mutta hän tulee huomenna iltapäivällä käymään ni maksan sitte hänelle suoraan. Hiukan otin kierroksia et mitä vittua ku just viestiteltii et tuun maksaa laskun ja sanottii et tervetuloo ja mitä vittua. Soutaminen, huopaaminen, "juu maksa sinne toimistolle vaan" ja sitte "eli siis huomenna tulen käymään ja maksat sitte". Siitä tullu hevonvittua siitäkään keskustelusta, vaikka enklantia puhuttiin.

Luovutin.

Veslaitoksen setä tuli seuraavana päivänä käymään ja maksoin laskun sitte hänelle. Lasku oli noin 80 000 rupiaa eli muutaman euron.

Mitä tästä opin? Ei tässä hengenhätää, koskaan, missään. Kyllä ne tulee rahat keräämään, sitte ku ehtivät ja miut kotoa tavottavat. Jatkossa en edes yritä maksaa laskua ennenku joku tulee räpylä ojossa sellasta miulle esittämään.

Elämää reunalla! Indonesia! Gotta love it!


1 kommentti:

Ana kirjoitti...

Kuulostaa tutulta. Elisa ei oo ilmeisesti tajunnut että he on suomalainen firma ja toimii Suomessa. Meininki on enemmänkin esittämääsi tapaan.

Tsekkaa myös nämä