Gordonille tofua

Komiat pilvet

Uuuuuuh, kapitalismi jyrää nyt miun plokissa. Kaveri on vaahonnu tommosesta TradeDoubler-hommasta, misä voi anoa joihinki ns. kumppanuusohjelmiin joienkii yritysten kanssa ja sit laittaa niien mainokset omalle sivulle ja sit jos joku niitä klikkaa ja ostaa (OSTAKAA! Ihan vitusti!) vaikka lennon ni kaching-kaching miulle pätkähtää provikkaa. Pientä semmosta, mutta joka lati tulee tarpeeseen. Kokeilen tätä nyt, niin täällä ku miun kirjaplokissaki, persaukisen on pakko, ja pahoitteluni jos ärsyttää. Ja mainoksethan näkyy vaan jos ei oo toi ädplokki käytössä.

Jatkuvaa räpellystä tämä elannon riipiminen, mutta kyllä se tästä. Perjantaina oon taas koko päivän naapurin majatalossa töissä, ja justiisa sain kissarojektin palkan, ja kohta tulee taas kaveri Palatsini vierastiluksille majailemaan. Sieltä täältä, pieninä palasina, tuo elanto kertyy. Jei!

Muutoin elämä Hiekkakikkareella on normaaleissa uomissaan. Paitsi et nyt ku miun patoutuneet tsekzuaaliset höyryt miun alitajunnassa käy kuumana Gordon Ramsayhin, halusin tai en, ni innostuin eilen oikeen asioimaan ostoslistan kans ruokamarkkinoilla. Hankin kaikki tarpeet niin Tofu Curryyn kuin Tempe Manikseenki. Tofu Curryn kokkasin eilen, ja vaikkei siitä saaren parasta currya tullukaan, ni aivan hyvää kuitenkin. Hiukan liioittelin chilin kanssa, eli se oli lusikallinen currya ja sen jälkeen tovi liäkkien nieleskelyä. Mutta kyllä maistu. Huomenna testaan Tempe Maniksen pykertämisen. Master Chef of Hiekkakikkare, tervetuloa kylään Gordon! Otetaan housut pois ja syyään hyvin! Kiitos.

Aivan kelpo curry! Aivan itze tein!

Humppa ja Suitsu on saanu uuen kotin! Eivät oo muutanu vielä mutta heistä tulee mäntyharjulaisia mirrejä, pääsevät kaverin äiteen ruokapatojen ääreen yhä syvemmälle Mordorin maaseudulle. Tuhannet kiitokset kaikille asiaa hoitaneille, hätähuutoa jakaneille ja yhteyksiä ottaneille. Miun puuhastelut kissojen parissa voi nyt täällä jatkua kepeemmin mielin, ku Mordorin karvamöykkyjen asiat taas järjestyy.

Ja puuhastelua kissojen kans onki. Kauhiaa sähköpostitrafiikkia ja semmosta. Mutta oon saanu asioita aikaseks, mm. vapaaehtoseläinlääkäreitä tulemaan jo meijjän ens kuun klinikalle ja siitä oon kovin iloin. Saahaan enempi aikaseks ku on usiampi lääkäri. Se on hiano juttu.

Eilen kävin pitkästä aikaa kaljalla. Ei bintsuhammasta kolottanu lainkaan useaan päivään sen jälkee ku Vähis läks, ku tulin sen kans aika paljon törpöteltyä. Mutta eilen tuli sellain fiilis et vittu, bintang time, pitkästä aikaa! Menin aivan muina naisina, ilman taka-ajatuksia, sukelluspuljun kautta, et jos sais vaikka komeaa herraseuraa. Sellasta sainki, mutten hollantilaista. Se oli sit siin, saatana, pitkööt tunkkinsa!

Käktyksiä

Matkalla rastajätkien risubaariin

Lombokin orpokoti

Se miun pieni supersöpö kissanpoikanen kuoli toissa yönä. Miun kämmenellä viimeisen vaisun vinkauksen päästi, viimeisen henkäyksen vaikeasti haukkoi, sydän anto periks ja vihreet niityt kutsui. Hautasin hänet pimeässä talon taakse, oli sähköt poikki ja pimeys oli musta ja paksu. Tähet loimotti, kun pienen hautaan laskin ja sinne peittelin. En pysty siitä tämän enempää kirjottamaan, pillitän jo noien rivien kirjottamisen jälkeen, oon niin murheen murtama yhä. Tämmöseen ei totu koskaan.

Saattohoitoyön jälkeen ei ollu fiilikset kovin järeesti plussalla ku eilen aamulla piti lähtiä Lombokille asioita hoitamaan. Mutta sinne vaan. Mentiin kaverin kans ihan julkisella hitaalla puuveneellä, kun ei ollu hengenhätä ja meriki on nyt vihdoin lopettanu sekoilun ja on tyynehkö. Ni uskals lähtee noilla täyteen ahdetuilla puupaateilla vesille. Bangsalin kauheessa satamassa oli kaverin luottokuski autolla vastassa ja sitte ajeltiin Monkey Road -reittiä Mataramiin.

Kävin ihan ekana Imigrasissa hoitamssa viisumiasioita. Miun luottolakitoimiston setä oli siel vastassa, hoiti kaikki asiat, ja miun piti sitte vaan käyä konttoripimujen luona valokuvassa, antamassa sormejälet ja nimikirjotus. Asia selviö, 30 vrk viisumijatko passiin pläts. Jätin passin lakimiestoimiston setälle ja maksoin jo seuraavanki viisumijatkon, ni ei tarvitte sen kanssa sinkoilla sen kummemmin, lakimiessetä hoitaa kaiken. Asiat siltä osin siis joulukuun lopulle saakka hoidossa. Jeah.

Sitte käytii vetämässä kreisi ostosrundi. Miulla on ollu tarkotuksenaki tupata jonku tutun messiin Lombokille joku kerta, ku en tiiä sieltä läheskään kaikki THE paikkoja mistä mitäki kannattaa hommata. Nyt tiedän. On markettia jos jonkinmoista ja käytiin vaikka missä. Ja Mataramin liepeille on avattu aivan uus valtava HyperMart, semmonen paikallinen Prisma, joka oli ihan mahtava! Puhas ja kiiltävä ja hiano ja siel oli KAIKKEE.

Ostin. Kaikkee. Paljon. Rahaa shopinkeihin mälläsin hurjat noin sata euroa ja sain sillä seuraavaa: kaks 7 kilon säkkiä kissannappuloita, 10 pussia ja 5 tölkkiä märkäruokaa, nivaska kaulapantoja, uus lukko miun talon porttiin, 2 keittiöveittee, tölkinavajaa (hallelujaa, sellasta Vähiksen kanssa etittiin koko saari läpi mut ei löytyny täkäläisistä kaupoista), iso muoviboksi roinan säilömiseen,  valikoima erilaisia ihania kahveja, karkkia, maustesekotuspussukoita, majoneesia, juustoa, puurohiutaleita, keksejä, pastaruokapussukoita kaks (luksusteluherkuttelua hiukan), kokojyväleipää (hallelujaa!), hyönteismyrkkyjä (joka lajia: hyttyskiakuroita, töpselimyrkytinlitkupulloja, suihkutettavaa kaiken tappajaa, iholle laitettavaa hytysvoidetta ja -suihketta), tukanhoitoaineita, saippuaa, tiskiainetta, lääkkeitä, käsidesiä, vessapaperia, nenäliinoja, tupakkia ja eikä tässä vielä kaikki, en muista ees aivan kaikkea mitä hankin.

Asiat on Lombokilla roimasti halvempia ku tääl Hiekkakikkareella, joten siällä käydessä kannattaa ostaa varastoon kaikkee tollasta jokapäivästä kulutustavaraa. Oon ku mikäki hamsteri ku on vaatekaapin perukoilla pahvilaatikollinen täydennysvarastoja. Mutta eipä tarvitte nyt hetkeen ostaa oikeen muuta ku tupakkia, kaljaa ja tuoretavaraa. Avot.

Ostostelun jälkee lähettii käymään orpokodissa. Kaverilla on siellä semmonen sponsorilapsi, piäni kiarosilmänen poika, jota kaveri sponsoroi joka kuukaus pienellä summalla. Ni häntä lähettiin tervehtimään. Olin aika jännäkakkatunnelmissa, kun en mitenkään oo lapsiystävällinen ja oli ennakkofiilikset et se on sellain kauhee keskitysleiri ja likaset tahmeet riiviöt tunkee iholle ja sit pitää vaan hymyillä ja olla niiku tää ois jotenkii upee elämys. Mut ei ollu yhtää semmonen.

Paikka on semmonen ku Peduli Anak, sen takana on kaiketi hollantilainen säätiö. Isot hianot tilukset, 74 kouluikästä lasta, mukava henkilökunta, on futiskenttä ja pien uima-allaskii. Lapset oli puhtaita, ilosia, hymyileviä ja hyvin käyttäytyviä. Yks rohkein raggari vaan tuli hipaseen, ku miul on noit tatuointeja ni niitä pennut tuijotti silmät pyäriänä. Yks pien poika sit sormel miun tatuointia tökkäs ja kauhee hihitys sen jälkee.

Kaverin kummilaps on sellain poika, "he's a special child", niiku Esther siitä totes. Special monessaki mielessä, luulen, mutta varsin liikuttava tapaus, semmonen vähän reppana ja arka. Oli aluks valtavan epävarma ja peloissaan ku tultii, hänellä kesti hetken ennenku ymmärs kuka Esther oikein on. Kun meni perille nji tarras Estherin käteen eikä päästäny siitä irti ennenku myö lähettiin pois. Hiljasella kainolla äänellä varovasti jutteli.

Estherin kummipoika oli aluks ihan säikkynä et mitä oikee tapahtuu

Jotta kokemus orpokotivisiitistä ei ollu mitenkää hirviä, oon iloin että kävin ja että kuulin vähän tuommosestakin elämästä. Lapset on vissiin suurin osa löytyny jostain kadulta, syystä tai toisesta sinne joutuneita. Ohan heiän elämä nyt piirun verran helpompaa kun heil on turvallinen paikka asua, saavat ruokaa ja saavat käyä koulua.

Vaikken ihmisistä niin välitäkään ni jos joku muu välittää, ja haluaa vaikka sponsoroia jonkun tuon orpokodin ihmistaimen koulutusta tai yleistä ylläpitoa ni Peduli Anakin webbisivuilta löytyy lisää infoa ja siel on mm. kuvia sponsoria vailla olevista lapsista ja sellasta. Voin suositella, kert oikiasti tuo oli kiva paikka.

Tää pieni poika sai miulta heti pisteet, se kun helli kissanpentua

Käytiin sit orpokodin tiluksilla kävelyllä Estherin ja sen kummipojan ja henkilökuntatätin kans

Talouspoliittinen katsaus

Palataan aiheeseen raha. Miähä oon tiedotellu suunnilleen joka kuukaus että paljoko oon tässä kuussa törsänny. Mut muistaakseni ny en oo sanonu juur mitää usiaan kuukauteen, vaikka piäneen vihkoseeni ahkerasti kirjaan ylös kui pal rahaa menee, ja nyt myös et kui pal sitä tulee. En silti ehkä jatkossakaan enää jaksa budjetointejani höyrytä joka kuukaus.

Kuiteski, nyt lienee aika sellasen yleisen tilannekatsauksen. Oon ollu matkoilla miltei tismalleen kaks vuotta, herraisä (kaksivuotistunnelmia tulee sit vuosipäivän tienoilla). Paljonks on mänt koko tän parivuotisen porsastelun aikana? Ja miten tästä eteenpäin?

Kaksi vuotta, 24 kuukautta. Rahaa on menny noin 46 000 euroa. Se on IHAN VITUSTI. Mutta se on myös sen verran kuin etukäteen arvelinkin, noin niiku kuukausittaisen kulutuksen osalta eli vajaat pari tonnia kuussa. Miulla on ollu kuukausia kun on menny vaan tonni, mutta on ollu myös kuukausia et on menny yli kolme tonnia.  Sukelteluihin on menny rahaa ihan helvetisti, en oo pitäny kirjaa, mutta summa ei ole pieni. Tuhansia, tuhansia euroja.


Miulla oli lähtiessä rahaa tilillä joku noin 15 tonnia, loput on tullu tipoittain tässä reissun aikana (tarkottaa lähinnä et maksuun män miun ennen reissua tekemäni överitunnit, kaikki maholliset vuosilomat, lomarahat ja semmoset). On tullu myös hiukan veronpalautuksia ja sellasia muita pieniä summia jostain aina välillä myös.

Sitähän en lähtiessä tienny, että reissu täl viisii venähtää, saati että tässä käy näin että jään tälle tiälleni. Jos oisin tienny, rahankäyttö olis ollu tyystin toisenlaista. Monia asioita olisin tehny täysin toisin tavoin. Olisin aiemmin hoitanu oman huushollin ja ettiny duuneja ja kattonu ylipäätään tarkemmin mihin rahaa heittelen. Mutta sitä on turha täs vaiheessa märehtiä, asiat meni näin, kaikella on joku tarkotus ja sitä rataa.

Nyt kun vois ikäänku sanoa että reissaaminen on ohi, ja on alkanu oikea elämä ja arki, ni rahaa kuluu tietysti toisenlaiseen tahtiin. Asuminen on halvempaa omassa huushollissa ku majatalossa, nuudeli on halpaa ja omassa keittiössä voi kokata. Kaljalla ei tuu käytyä ihan niin paljo ku sillo ku asu regeibaarissa. Syyskuun kirjanpito näyttää, että meni noin tonni, lokakuussa jopa alle sen (en oo viä tarkasti laskenu).

Tuloja on tullu satunnaisista duuneista ja Palatsini vierastilusten vuokraamisesta ja sielt sun täält, kaikenlaisista säädöksistä, hitusen. Kuitenki sen verran, että jo lokakuun vuokran sain maksettua näillä paikallisilla tuloilla, ja myös marraskuun vuokrarahat on jo kasassa. Nyt myös miun Jätkäsaaren asunto siä Helsinkissä on vuokrattu, eli siitä saan pikkiriikkisen lisärauhaa lompakolle, ei paljon, mutta pääasia ettei siitä virhehankinnasta enää oo miulle pelkästään kuluja.

Persaukinen olen, eikä varmuutta tulevasta, mutta ehkä tää tästä.

Silti, oi jos joku höveli taho hokais sponsoroia tätä plokia, ja maksais miulle tän paskan kirjottamisesta! Miljunäärit ottakaa yhteyttä! Koska miä tykkään tän plokin naputtamisesta ja käytän tähän aika paljo aikaa (vaikkei sitä vältsyy tekstin tasosta huomaakaan) ni oisha se mahtavaa jos tästä sais jotai piäntä tulontyyppistä.

Mutta sponsoriskene ei taia Mordorissa kauheesti viä jyllätä ja jos jyllää ni kai ne on niitä et ruaka- ja muatiplokit jeejee ja ne saa sit ilmasta roinaa kuhan sitte leuhottavat plokeissaan että nyt on kyllä niin rapea tämä uusi leivinpaperi tai että kyllä on ihanat sukkahousut ja laittaa 15 kuvaa misä ne pyllistelee mainossukkahousujen kanssa. Ei miulla taia olla mitään sellasta tässä tarjottavana että toisin millekään taholle mitään mainosarvoa. Ja oisko se ny millekään taholle positiivinen asia että tulis tiettäväks tämmösen sonnan avustaminen ? Että jos joku Kouvostoliiton Pakoputki Oy rupeis sponsoroimaan ni mitä miä voisin niille tarjota? Muuta ku paskoja pakoputki-vitsejä.

Ja mainostajia vois kalastella, on moni ehottanu ja ollu ihan että no kyllä saletisti joku mainostais ja adsense ja mitäkaikkee. Mutta ku miä oon tosi paska myymään itteeni, enkä toisaalta oikeen ite tykkää sellasesta et ploki on täys jotain silikooni-implanttimainoksia ja häirittee siin sit miun nyt jo viittä lukijaa ku ne parhaasa mukaan koittaa tätä paskaa tavata. Mutta kai sellasen mainoshomman vois toteuttaa siististiki ilman et se pilaa kaiken tai et koko ajan ponkasee joku ikkuna ja alkaa meteli. Että tekis vaan tiettäväks että kuulkaapa tyypit, Perähikiän Piimä Oy sekä Naantalin Nahka Ab on niin kivoja että miuta sponssaa et jos kellää on piimän tahi nahan tarve ni ostakaa noilta ku ne on niin mukavia, antakee hyvän kiertää silläviisiin.


Vai pitäskö sitä laittaa PayPal-donate-nappula tänneki? Bintsua ja nuudelia Pädelle -rahasto! Ei, miuta ahistaa ikäänku ittelleni kerjääminen. Kissoille kerjään hyvinki, mutta kyllä miun moraali sanoo että ilmasta rahaa ei ihminen ansaitte.

No mutta miun rahahualet on miun onkelma ja asioilla on tapana järjestyä, saatana, ja töitä miun pitää vaan tekemäni ja touhottaa ja riipiä nuudelirahaa millon mistäkii.

Kissoilla sen sijaan on varoja hyvästi ja paljon sponsoreita ja kummeja ja ystäviä! Kiitän jälleen syvästi kaikkia kekkä on Hiekkakikkareen mirrejä muistanu piänellä avustuksella. Pallirahastossa on miljuunia! Olen näillä pallisponsorirahoilla viimisen 2-3 kuukauen aikana hankkinu kissanruakaa, kaulapantoja, vitamiineja, lääkkeitä ym tarvikkeita sekä maksanu eläinlääkärille sterilointeja ja näihi on menny noin 230 euroa. Jälellä on noin 350 euroa ja ne riittää vielä pitkään. Whiskasia, maitoa, riisiä, kalaa ja munaa piisaa aamuin illoin ja se on tärkiämpää ku miun nuudelit! Kissojen ruokintaanhan miulla oikiasti meneeki enemmän rahaa ku omiin pöperöihin, semminkin kun kyse ei oo vaan siitä että miun keittiön kissakuppilassa kävis vaan omat kissat. Ehei, lähitienoon kaikki mirrit - ja heitä on paljon - piipahtaa sillon tällön kupposella hakemassa särvintä. Saavat käyä, jotta tottuvat miuhun. Eivät poloiset tajua, että kosketusetäisyyden salliminen tarkottaa lähtölaskennan alkua heiän lisääntymisvärkeilleen!

Näin täällä. Varoissani en ole, huoleton en ole, tulevaisuus on epävarma, mutta kyllä tästä jotenki aina kuukaus kerrallaan selvitään. On pakko.

Jaahas. Se on nuudelinkokkausaika! Maiskis!

Indonesian kolikkorahat on vitzi. Näien lisäks on olemassa myös 1000 rupian kolikko, jossa sentään on jotain järkeä. Sen arvo kun on sentäs liki 7 senttiä. Jos ostoksista saa vaihtorahan kolikoina, ne tulee aina anteekspyynnön kera.

Naisen unelmat ja munahommelit

Helvetti. Olen tällä viikolla kahtena yönä nähny kuumia unia Gordon Ramsaysta. Eka kerta meni vielä huumorin piikkiin mutta viime yönä tuo  mielestäni erittäin epäeroottinen töksähtelevästi artikuloiva raivooja oli pitämässä taas Hell's Bedroomia miun unissa. Mitä helvettiä? Olen äimänä.

Pitää vähentää kokkausohjelmien tölläämistä telkkarista. Mikä siinäki on että niitä jaksaa tuijottaa, vaikkei itte ikiin kokkaa muuta ku munaa ja nuudelia?

Munasta tulikin mieleen, kävin äsken naapurin risukaupassa munaostoksilla. Munia menee ihan vitusti, koska kissat tykkää kokkelista, enkä miä ittekään munaan sylkäse. Risukaupassa oli paikalla noin kolmesataavuotias mummeli, joka sai paniikkikohtauksen kun tulin paikalle. Juoksi takaovesta ulos hakemaan apua. Ei ois tarvinu, selviän munabisneksistä ihan sujuvasti indonesiaks. Ada telur? sanon ens eli tiedustelen onko munaa tarjolla. Jos on, niin kerron että dua belas telur, elikäs kakstoista elikäs tiu munia. Kun munat on pakattu, osaan kysyä hinnan eli berapa ja ymmärrän kun vastaavat dua puluh elikäs 20 000 rupiaa. Asia selvä. Mummeli kuiteski peljästyi ulkomaalasta ja haki sellasen 10-vuotiaan tytön miuta palvelemaan. Hänen kanssa asiat hoitui edellä kuvatulla kommunikaatiolla. Kun tytteli ojens munaspussukan miulle niin se siinä lipes ja putos ja lopputulema oli pussillinen hajonneita munia. Tyttöraukka peljästyi niin että rupes alahuuli väpättämään ja siinä oli sitte miun onneton kielitaito koetuksella että sain kerrottua hälle et no worries, täti ostaa toiset 12 munaa ja maksaa nuo hajonneetkin, ei haittaa, kokkaan mäsät miun kissoille. KISSOILLE???? tyttö hämmästyi.

Miun munakokkaukset kissoille on tunnettu asia. Toisessakin kaupassa aina kun ostan munia niin siä hekotellaan suureen ääneen ja kerrotaan muilleki kaupassa kävijöille että tuo hullu ostaa munia kissoille! KISSOILLE!

Destroyn kepexet lähtee

Munasta tulikin mieleen, osa 2, kävi eläinlääkäri perjantaina. Destroyn pallit läks nips naps. Destroylla on ollu jo sen verran kollimaisia elkeitä että aika oli käsillä nyt. Pallitonna, olo keveänä, hän tuossa miun jaloissa nyt pötköttää. Samalla Pantai Karangin äitikissa Pantai steriloitiin. Hänel on 3 pentua siä Pantai Karangissa ja enempää ei tarvitte, ni hänen munasarjat otettiin poies.

Pallit

Biäni

Munista muihin asioihin, vaikka muna niin mielenkiintoinen kapistus onki. Miun vieläkin nimetön pieni kissanpoikanen on ollu muutaman päivän vähän heikos hapes. Ei oikee syäny, väkers kauhiaa ripulia, oksentiki. Nukku vaan eikä suostunu syömään. Vietettiin hänen kans eilinen päivä Lutwalassa, jossa otettiin apukeinoja Lutwalan äiteen Trishin taikalaatikosta (hän palas just Etelä-Afrikan reissulta ja on siel ollessaan haalinu kaiken mitä tarvii orpojen kissanpoikasten hoitamiseen, on käyny eläinlääkäreien koulutuksessa ihan eläintarhassaki, eli osaa nyt hoivata vaikka pientä tiikerinpentua.Sellasta oli päässy paapomaan eläintarhan orpokodissa! Herraisä!). Pieni sai ihon alle nesteytystä ja sai ripulilääkettä ja vitamiineja ja kaikkea mitä pieni nestehukkanen kissanpoikanen tarvittee. Eilisen illan biäni oli viel hyvin väsyny ja vetelä, mutta kun yöllä heräsin muutaman kerran tarkistamaan et elääkö se vielä, ni joka keta herätessä biäni oli ruokakupilla vetämässä tonnikalaa nii et napa naukuu. Pienen kiinteän kakan oli tehny kans. Toiveikas olo, ehkä hänet saan pitää ja isoks kasvattaa.

Dimmu ja Biäni

Äsken kävin kylillä asioilla ja takas tullessa biäni ja Dimmu makas samassa korissa ja biäni oli ihan litimärkä kun Dimmu oli hänet peseny ja vimmanen nuoleminen oli yhä menossa. Liikuttavaa, semminkin kun Dimmuhan on todellinen she-devil, ni kyllä hänellä kuitenki joku hellyysvaistokin jossain välillä sykähtää, ja hän ymmärtää että tuo on pieni ja heiveröinen, tarvii hellyyttä.

Lutwalassa oli muuten mukava hengata eilen siinä ku biäntä kissavauvaa Trishin kanssa hoiettiin koko päivä. Lutwalassa on käymässä semmonen julmetun komea hollantilaisäijä (pidän hollantilaisista, ne on heti mordorilaisten jälkeen miun toivelistan kakkosena), pitkä ja virtaviivanen, mies eikä poika enää, sil on kalju ja iso parta ja perkeleesti tatuointeja ja se on sukellusopettaja ja tykkää kissoista, kävi lässyttämässä miun biänelle potilaalle useempaan kertaan. Rakastuin hiukan välittömästi.TUOMMOSEN tarvitten, ja äkkiä! Adios Gordon Ramsay, saatana! Uskalsin komistuksen kanssa hiukan jutella mutta menihän se semmoseks sekoilevaks sönkötykseks. Komea on, voi herranpiaxut, mutta se siitä. Kun saari on täynnä ruotsalaisia plondeja ni mitään jakoa varhaiskeski-ikäsellä nahistuneella kääkällä. Mutta saahan sitä haaveilla.

Näin täällä. Huomenna miä lähen miun yhen kaverin kans käymään Lombokilla. Menen Imigrasiin valokuvattavaks ja sormenjäljitettäväks jotta saan jatkettua viisumia (ja btw, uusimmat tiedot kertoo että nyt taas turistiviisumia saa jatkettua jopa neljä kertaa, tämä tiedoks vaan kaikille tänne pidemmäks aikaa tuleville, eli jos tulee 2kk viisumilla, voi hakee siähen päälle 4 kertaa kuukauden jatkon eli olla 6 kk poistumatta maasta). Sitte käyään hoitmassa muita asioita kans, shoppailemassa ja - apua - visiitillä jossain ihmisten orpokodissa, missä miun kaverilla on kummilapsi. Oon aika tanakasti paskat sukkiksissa, koska lapset on tahmeita.

Siitä raportoin sitte jos hengissä selviän.

Biäni

Biäni kakkaa

Biäni ja Dimmu

Hietsu

Adam Lambert tervehtii fanejaan

Biänelle maistuu tonnikala. Tonnikala on syntiä, mutta pääasia että Biäni syä jotain

Dimmu on jo iso tyttö

Muurahaiset perkeleet tuhoaa miun puutarhan. Nää isot keltaset ei onneks pure, mutta ne tekee kasvien lehistä tommosen pesän ja koko rehu kualee. Piänet keltaset murkut on mulkuimpia, ne polttaa ihan pirusti jos iholle tulee käpötteleen.

Humppa ja Suitsu ettii uutta kotia

Miun Mordorin kissat Humppa ja Suitsu ettii uutta kotia. Ne on ollu ihanassa himassa miun kaverilla, mutta siel on puhennu paha allergia, tukehtumismeininki alkaa olla todellinen ja kissat pitäs sieltä saaha uuteen kotiin mahd.pian.

Mirrit on tyttöjä, leikattuja ja sisäkissoja, alle 10 vuotiaita molemmat. Humppa on sellain syntymähämmästyny ja rakastaa mikrossa kypsennettyä pakasteseitiä. Suitsu on pitkäkarvanen, kookas ja seitinohkasesti haastava luonne, hän luulee, että universumi pyörii hänen ympärillään. Hyö ehottomasti pysyvät yhessä eli heiät pitää saaha yhteiseen kotiin. Ovat nykysessä paikassa sulattaneet myös kolmannen kissan sekä lapsi-tyyppisen ihmisen.

Tarvittevat kissaystävällisen, ymmärtäväisen ja täyspäisen kodin. Sellasen josta miulle joskus kerrotaan mitä heille kuulluu ja laitetaan jopa kuva silloin, toinen tällöin.

Auttakee! Jos siä tai joku siun tuttu vois tarjota heille kelpokodin ni yhteyret miuun sähköpostilla patzymatka (ät) gmail piste com. Isot tattikset!

(Oon ihan paskana ja on huono-ihminen-olo ku täällä vaan porskutan tropiikissa ja Humppa ja Suitsu on kiipelissä siä Mordorissa. Toki kissat täällä tarvittee miuta varsin kipiästi ja teen hyvää parhaani mukaan, mutta omatunto soimaa. Helepottais jos Humpan ja Suitsun asiat sais nyt pikasesti järjestykseen. Ja että miulla on heitä hirviä ikävä. Nyyh, itk, snif. )

Viisi asiaa Hiekkakikkareesta

Viisi asiaa Hiekkakikkareesta/indoneessiasta seuraavaks. Vertailun vuoks, kun jo Mordorista nää asiat listasin.

Vaikka elämä on täällä ihanaa ja trallalaa ei huolen häivää (paljon) ja aurinko paistaa ni ei täm silti oo silkkaa rantahietikossa danssaamista hei! Kyllä, olette kaikki motkottajat oikeassa, arki se on on täälläkin, on paskoja asioita ja joskus ihan jopa vituttaa.

Mutta alotan ens siitä mikä kaikki on ihanaa! Osa noista päätyy kyllä myös sinne vitutuslistalle.

VIISI ASIAA JOTKA TEKEE HIEKKAKIKKAREESTA IHANAN

1. Sää

Eikökö mää. Ja kainalopieru perään.

Kelit on täällä hyvät ja miä piän lämpösestä, miä palelen nykysin jo jossain 25 asteessa ja jos meressä ollaan ni +28 asteinen merivesi pistää luuskan sinertämään jos siä meressä liki tunnin lutrailee. Siihen on syynsä että olen täällä enkä Mordorissa.

Tykkään kun aurinko paistaa ja ympäri vuoden on se noin 30 astetta mittarissa. On ihanaa kun ei tarvitte vetää mitään pilkkihaalaria päälle että uskaltaa pistää nokkasa ovesta ulos. Sortsit ja hihaton paita, muunlaista vaatetta ei tarvitte. Iltarientoihin ehkä munahousut (eli housut, jotka on niin löysät ja mukavat et jos ois munat ni niienki ois niissä pösyissä hyvä hölskyä. Munahousuja ei pidä sekottaa ns. rakastelupöksyihin, jotka on ihan tyystin toisenlaiset pöksyt. Terveisiä Antille!). On ihanaa ettei tarvitte sukkia ja et varvastossu is the töppönen vuoden ympäri. Varpaat tykkää kun ne saa vapautuneesti hengitellä.

Okei välil on ihan vitullinen hiki ja meinaa pyärtyä helteeseen mutta sillo mennää mereen tai ilmastointiin tai johonki tuulettimen alle.

2. Liikenne

Ei autoja, ei mopoja. Autuus! Sellanen kiivas mottorin pörinä puuttuu äänimaisemasta ja se on ihanaa. Kuulee kuinka aallot loiskii, tuuli kahisuttaa palmuja, hepat hirnahtaa, lehmät ammuu ja kanat ja muut tipuset kotkottaa, kiekuu ja sirkuttaa. Lihasvoima on joka liikauttaa täällä niin ihmisiä kuin asioitakin. Se on joko fillari tahi ponitaksi eli cidomo millä kuletaan, ellei jaksa kävellä.


3. Eläimet

No kissat, dingdong, ihanaa kun heitä on. Tämäpä yllätys, siellä kummastellaan!

Kissat ei vaatine lisäselvityksiä. Mutta niien lisäks miusta on varsin hauskaa että lehmät, kanat ja kilit juoksentelee valtoimenaan tual huudiloil. Toki siihen on jo niin tottunu, ettei enää kauheesti silmäänsä lotkauta kun lähikauppaan jolkottaa ja matkalla vastaan tulee 10 lehmää ja 15 kanaa. Se on ihan normaalia.

Mut ohan se nyt aika helvetin siistiä.

4. Ihmiset

Ihmiset on täällä mukavia, niin paikalliset kuin tänne asettuneet ulkomaalasetkin. Suurin osa. Sekopäitä, mulukkuja ja biaatseja on joka porukassa, mutta noin päällisin puolin ihmiset on kivoja. Indonesialaiset nyt  ylipäätään on aika letkeetä ja ystävällista porukkaa, tällä suunnalla ainakin.

Mukava indonesialainen Irwan

Ja täällä asuvat ulkomaalaset on kaikki varmasti asettuneet tänne omasta vapaasta tahdostaan, kukaan ei ole täällä pakosta, ovat valinneet tän Hiekkakikkareen ja osaavat elämäänsä täällä arvostaa. Jokaisella on se vaihtoehto, kotimaa, johon voi lähtee jos alkaa elämä täällä vituttamaan.

Elämä on sellasta letkeetä, on aikaa istuskella ja olla ajattelematta mitään. Se indonesialainen istuskelukulttuuri on läsnä ja se on mukavaa.

Vaikken itte oo mikään supersosiaalinen, on tullu automaattiseks sellanen moikkailumeininki. On mukavaa kun naapurit tervehtii, on hauskaa että naapurikaupoissa tunnetaan ja sieltä saa tarvittaessa ostokset ulos maksamattakin, esmes jos ei heil oo vaihtorahaa antaa. Tai jos vaikka  kaupan täti kattoo telkkaria eikä jaksa nousta palvelemaan. Sillon saan hakea ihan itte tupakit kassan takaa ja maksaa myöhemmin.

5. Meri

Meri, tuo kalojen vilpola! Ai että. On ihanaa asua meren äärellä ja varsinki kirkasvetisen lämpösen meren äärellä. Meri tarjoo vilvoitusta ja sukeltelua. Se on nätti kattella, se on välillä raju ja voimakas. Aaltojen pauhu on mahtava asia.

Bubbling under: se, että asiat tulee luokse. Ei tarvi ku jossai kuppilassa istuskella ni voi ostaa vaikkapa diiviidii-elokuvia, joku niitäki tulee kauppamaan (Vähiksen kans ostettii ja katottii mm. Lone Ranger. Johnny Depp black metal -meikeissä, kuuminta hottia ikinä! Huumoria siitä teki se, että leffa oli kuvattu leffateatterinäytöksestä, ja aina välillä hianon elokuvakohtauksen yli käveli varjohahmo popkornipänikkä käessä). Ja tänää ku tulin hakemasta pyykkejä naapurista ni ohi käveli kalamuija, tataa, nyt on kissoille fisuja pakastinlokero täynnä!

VIISI ASIAA JOTKA HIEKKAKIKKAREELLA VITUTTAA

1. Ötökät ja oliot

Isot hämähäkit, pienet hämähäkit, polttavat tuhatjalkaset, skorpionit, käärmeet ja varsinkin cobrat, ihon alle tunkeutuvat madot, muurahaiset, moskiitot, varpusen kokoset ampiaiset, torakat, isot kissoja syövät liskot. Näin muutamia mainitakseni.

Sietokyky on kasvanu kyllä huikeesti, ei tule hepulikohtausta mistään torakoista ja semmosista lainkaan. Mutta paska meinaa yhä lojahtaa housuun isojen hämähäkkien kans. Ja kärmesten, varsinkin cobrien kans, joita onneks en oo kohdannu ku yhen. Muurahaiset ajaa miut raivon partaalle koska niitä on ihan vitusti joka paikassa ja osa niistä puree.

Yks päivä siivosin miun pihan makaamon alta yhen pussin jossa oli edellisen asukkaan jäliltä tyhjiä limpsa- ja bintsupulloja. Siä kassissa oli niin iso hämähäkki et miä meinasin pyärtyä. Se oli sen kokonen ettei sitä tohtinu ruveta mitenkään hätyyttään tai nutistamaan, se ois hotkassu miut yhtenä suupalana. Otin harjan ja kannoin sen avulla koko pussukan pihalle. Hämiksen jalat vaan sojotti kassin sisältä. Saatana sentään.

2. Ihmiset

"Nice tattoo". Vittu. Miä olen ollu täällä kohta kaks vuotta ja en ole uutukainen kenellekään, eikä miun tatuoinneissa ole mitään jännittävän erikoista, mutta kun kylillä fillarilla sutii niin joka reissulla joku vitun munapää hihkuu naistattoota. Miulla keittää heti.

Ja mordorilaista hysteerisen täsmällistä ihmistä korpeaa paikallinen aikakäsitys. Kun ite on joka paikassa vähintään vartin etuajassa ni kyllä käämi palaa kun rastajätkän "10 minutes" on poikkeuksetta vähintään puoltoista tuntia. Jos tyyppi laittaa textarin et tulee miun huusholliilla käymään 10 minuutin päästä ja tunnin päästäkään ei viä näy ni voi jumalauta. Raivosin tästä kerran pää punasena et vittu kun teijän kans ei voi sopia saatana yhtään mitään ni kommentti takasin oli vaan et "heyyyyy, no worries, different culture, this is not europe". Totesin siähen että lucky you, koska jos oltais Mordorissa ja tulisit puoltoista tuntia myöhässä ni vetelisin ympäri korvia.

Asioiden hoitaminen on täällä tän tämmösen meiningin takia välillä, eikun siis aina, hieman haastavaa. Erilaisen täsmällisyyskulttuurin lisäks on sellasta tyhjän lupailua jonkun verran, että hoidetaan hoidetaan, mutta mitään ei tapahu. Tai sitä, että sanotaan et asia hoituu tälviisii, sit säädetään ihan saatanasti, useita päiviä, ja loppujen lopuks asia hoituu ihan toisella tavalla ku alunperin sanottiin. Miun vesilaskun maksaminen viime viikolla vei jonku 3 päivää, siitä vois kirjottaa oman postauksen, se oli niin psykedeelistä touhua.

Vituttaa myös ahneus ja sellanen money-money-money-meininki. Osalla täällä silmät rullaa ku hedelmäpelissä ja päästä kuuluu kassakoneen kilinä, ja mitään muuta ei ajatella ku rahaa. Hyvä meininki kärsii semmoisesta. Lisäks hyvin usein länsimaiselle lärville on eri hinnat kun paikalliselle. Meillähän sitä rahaa on ni voi aina pyytää vähän enemmän.

Ja palvelussa on usein toivomisen varaa. Se on hiasta. Istuskelukulttuuri on ihana asia, mutta ku miulla on nälkä niin haluan sen pöperön pöytään än-yy-tee-nyt enkä tunnin päästä. Ja usein laskun saaminen ravintelissa vaatii cheerleader-tason älämölöä ennenku joku sattuu vilkasemaan et ai katos, noi on vissiin jotain tual vailla.

Joo ja en myöskään tajua tota talonvaltausmeininkiä. Siitä opin ainakin sen, ettei taloa voi jättää tyhjäks, aina pitää olla joku Taalasmaana paikalla jos itte poistun saarelta.

Paikallisten ihmisten erikoispiirteitten lisäks sykettä tietty nostaa tollot turistit. Oon ennenki vaahonnu, mutta voisko pikkusen kattoa että missä maassa ollaan ja mikä siel on sellanen yleinen sopivuuskoodi esim. pukeutumiselle? Pelkissä pikineissä tai spiidoissa kadulla käveleminen ei oo miusta hianoa, missään maassa, oli miten virtaviivanen diskovartalo hyvänsä. Ja se tissisillään makoilu rannalla, voi jumalauta. Muslimimaassa ollaan, ja ei sen vertaa tajuta kunnioittaa paikallisia säädyllisyyspykäliä että piettäis ees utareet piilossa. Olen nähny täällä myäs aivan estottomasti alasti aurinkoa ottavan turistin. Mitä senki päässä liikku? Oliko ehkä niin sienissä että luuli olevansa nudistirannalla?

3. Roskat

Jätehuoltoa täällä on, mutta ei tarpeeks. Paikoittain roskia on ihan vitusti, paikallisasutusten luona on ku kaatopaikalla välillä. Miun huusholliin ei kuulu minkäänlaista jätehuoltoa, ei oo roskiksia portin ulkopuolella mihi voi jätteensä dumpata vaan ohjeistettiin et heitä toho pihalle vaan, kyllä ne joku siitä kerää. Näin tapahtuuki, mutta ei koskaan ennen ku lehmät käy repimässä roskapussit auki ja levittelee miun satunnaiset pikkuhousunsuojat ja muut pitkin huudiloita.

Ja kun tää on asia joka olis aika helppo järjestää. Saatana. Monessa paikassa toki onki hianosti 3 eri väristä roskatynnyriä kadun varressa, kukin tynnyri erilaisille jätteille. Lajittelu on ikäänku jeejee, mutta ku niihin roskiksiin vilkasee ni jokaisessa on just ihan mitä sattuu paskaa.

4. Indonesian viisumihommat

Nää neloin ja viitoin menee ihan saivarteluks, koska en keksi enempää kunnolla vituttavia asioita.

Miksei Indonesiassa voi olla sellasta viisumihommaa, et tulis ees 3 kuukauen leima passiin ku vaan maahan saapuu? Näin on esim. Malesiassa ja Singaporessa. Miulla menee helvetisti rahaa ja aikaa viisumien kanssa häsläämiseen. Tilanteeni on onneks, toivottavast, paranemaan päin. Siitä lisää sit ku asia on hoidettu, en uskalla paukutella henxeliäin ennakkoon.

5. Huumeet

Pilven polttelu on ihan ok, poltelkaa vaan, ei se miuta häiritte. Ohan pössyttelijät hieman hitaita mutta ei täällä elämä muutenkaan järin vauhikasta ole, eikä tarvi ollakaan. Ja jos haluaa sienipirtelön ni siitä vaan. Mut älä tuu miulle sienipäissäs höyryymään, miä en jaksa kuunnella. Kato ku en oo siel samal planeetal siun kans ollenkaa.

Kaikki muut täällä pyörivät, lähinnä noi kemikaali-osaston, aineet ärsyttää. Hyvät kivat tutut tyypit on nyt toisenlaisia aivan, kun on tullu crystal meth kuvioihin. 

Mitä se muuten on niiku suomeks? Siis toi crystal meth?

Bubbling under: jatkuvat sähkö- ja vesikatkot. Tälläki hetkellä oon ihan helvetin hikinen ja paskanen, mutta palatsiini ei tule vettä. Vesi on ollu poikki jo pari tuntia. Nälkäki ois ja nuudelia mieluusti keittelisin, mutta ku ei tuu vettä.

Vihellys vaimenee, vauhti kiihtyy

Täysikuuuu-uuuuu-uuuuuuu

Vähis on poistunut Hiekkakikkareelta. Maksani vihellys pikkuhiljaa vaimenee. Olipas hauskat pari viikkoa! Viimeinen ilta meil meni tutulla kaavalla: rastajätkien risubaarissa eka, sitte italiaanojen pizzeriassa maailman parasta pizzaa, sitte yhes paaris yhet ja SamaSamassa monet. Kotio lähtiessä miun fillarin lukko ei suostunu aukiamaan, kuppilan pojat auttoivat rälläkällä. Kipinät vaan sinkoili ja naks, lukko oli entinen, mutta saatiin menopelit alle!

Seuraava majoittuja Palatsini vieraskammariin tulee kuiteski jo aivan pian ja sen jälkeen sitä seuraava ja ja ja.... se on tää vuodenaika kun mordorilaisii suorastaan kuhisee mestoilla ja vauhti vaan kiihtyy.

Nyt kun on hetki aikaa keskittyä muihin hommiin niin meininki on kissarojektin kanssa puuhastelua. Eläinlääkäri tulee huomenna. Ja meil on kuukauen päästä isompi viikon klinikka tulossa ja nyt ku oon touhottanu niin perkeleesti ni on tulossa vapaaehtosta eläinlääkäriä ihan Känädästä saakka ja semmosta. Klinikan kans on viel kauheesti tekemistä, mutta häärään parhaani mukaan. Kas kun eipä tarvitte taas sukeltaa hetkeen, korva tulehtu välittömästi ku kävin Vähiksen kanssa pari päivää pulikoimassa. Vitutus on armoton, mutta onpa aikaa touhuta muuta.

On kissahommien lisäks viisumiasian hoitamista, pitää päästä kunnon erikois-super-korvalääkäriin, tarvin palatsiini kunnon pöydän ja tuolin jotta voin kirjotella sulkakynä sauhuten ilman että selkä ja niska räjähtää, on yleistä elannon riipimistä sieltä täältä, on raisua matka-agenttitoimintaa kun mordorilaiset tuppaa Hiekkakikkareelle ja kaipaava majotuksia. Ja on perushommaa eli pihan lakasua ja tiskaamista ja pyykkien viemistä ja hakemista ja kaupassa käymistä, sellasta niiku elämää, tiättekste. Ei ehi pitkästyyn!

Elämä Hiekkakikkareella on ihanaa. Viisi asiaa Hiekkakikkareelta -lista pitänee tehä, ihan vaan vertalun vuoks tuolle Mordorin listalle. Piätelkää hengitystänne.

Palaan pitemmillä ja paremmilla plörinöillä myöhemmin, nyt miun on mentävä pykään aamiaislounas, vatta kurnii niin et kissapoikanen sylissä peljästyy.

Kattokee kuvia.

Hämärä meno ät Ozzy

JIHUU! Ensimmäinen kunnon sade kuukausiin tuli maanantaina! Suunnaton arvostus, sillä tääl ei oo satanu aikoihin, Hiekkakikkare on rutikuiva, pöly lentää ja yks iso tulipaloki on täällä säikäyttäny. Tää sade kesti ehkä 20 minuttia, mutta vettä tuli niin pal että tual oli kylillä suoranaista tulvintaa.

Pieni uutukainen. Hän saa nimen sitte myöhemmin, jahka ny ensin kasvaa hiukan. Ei pysty vielä ihan varmuuella sanomaan ees et onk hää tyttö vai poika. Veikkaan tyttöä, mutta erehyksen mahollisuus on vielä olemassa.

Hän kakkaa!

Hietsu. Hän on siirtyny ulkoruokintaan. Ekan päivän pihalla pelkäs kaikkea ja pyrki koko ajan takas sisään, nyt se luulee omistavansa koko keittiön ja murisee muille. Mini-Sosis käy häntä kouluttamassa välillä, antaa turpaan jotta pienelle menis perille et kuka täällä komentaa ja ketä täällä totellaan.

Dimmu

Dimmu tuntuu jo niin isolta ja aikuiselta. Ihan riiviöhän tuo on, mutta pienen uutukaisen kanssa ne alkaa olla kavereita. Dimmu on vaan niin paljon isompi ja raisumpi, että pieni pitää välillä pelastaa kesken peuhuumisen.

Oli Dimmulle ja pienelle uutukaiselle omat ruokakupit, mutta näemmä Dimmun lautasella on maukkaampi pöperö.

No nyt kävi näin

Animal Planetilta tuli dokumentti naisesta jolla on 700 kissaa. Vaviskoot, mokoma, perästä tullaan! Ja vauhilla.

Huushollissani on uutukainen. Kovin biäni on hän, mutta touhukas. Dimmu on hätää kärsimässä.

Tämä uutukainen löyty jostain tiän poskesta yksin huutamassa perjantaina. Eräs tuttu leidi oli osunu paikalle kun siinä oli joku turistirouva tyttärensä kans päätä raapimassa et mikä neuvoksi. Pitkä juttu, mutta miun nurkkiinhan se sitten pääty. Poloinen oli löyettäessä pualiks sokia kun toinen silmä oli kuivasta rähmästä muurautunu umpeen. Oli nälkäin ja niin täynnä kirppuja etten oo sellasta koskaan nähny, ja haava päässä, haisi pahalta.

Tuossa se ny asustaa sitte. Hänet on kuurattu ja pinseteillä kirpparit poies nypitty. Hän syä kuin hevoin, ei pysy korissa, ravaa ympyrää, pissii ja kakkaa siivosti hiekkalaatikkoon, maukuu vienosti, sävy on kysyvä. On niin suloinen!

Pulassa olen jos tahti tämmöisnä jatkuu. Mutta helvetti sentään, minkäs teet. Eihän tuommoista voi mihinkään kylille dumpata ja olla että hei vaan, koitahan pärjäillä. Ei ole syräntä semmoseen, on syräntä tämmöseen. Pienet pitää hoitaa, selviytyjiksi kasvattaa. Se on miun hommaa nyt.

Kaurapuuro mirrin tiellä pitää

Hän on käteen sopiva

Seek tsekkaa et mitäs helvettiä nyt taas

Dimmu shokissa. Taas yks uus hänen hiekkalootalla paskomassa.

Vauvahait on söpöjä

Vakiokuppilamme

Vähiksen kanssa päätettiin, jotta on pakko ottaa jotain järjellistä tekemistä lukujärjestykseen. Muuten tuppas menee päivät siähen, että puuskutetaan miun palatsilla, iltapäiväsellä kaahataan fillarit suihkien rastajätkien risubaariin, jatketaan siältä johonki, seuraa hutikka, kaatuillaan takas palatsille joskus pimeellä ja seuraavana päivänä sama uusiks. Meille tua soppa maistuu, nääs kun harvoin nähään eikä olla lasiin koskaan syleskelty noin yleisesti kumpikaan.

Näin ollen: terveisiä Lutwala Divestä! Vähis äheltää tualla Open Water -kurssiansa ja miä tapaskelen aikaa iltapäivän sukellusta ootellessa. Miä en jaksa notkua mukana teoriaopinnoissa, joita nua tual just ährää, mutta oon ollu messisä ku on menty mereen. Jännää on ollu, semminki ku ittellä oli takana joku pualentoista kuukauen tauko ettei oo meri kuttunu, ja vaik ois ni en o kuunnellu, kert oon ollu töis tai korvaviallinen tai sit ihan vaan laiska paska. Divemasterismini on siis yhä autuaasti vaiheessa mutta ei haittaa. Miulla on tavote että josko ens vuanna valmistuis. Kiirettä en piä, sillä kiirettä ei ole, sillä niin kauan ku tua koulutus on kesken, sukeltaa saa niin että perse repee eikä siitä riamusta tarvitte maksaa mitää. Ja Lutwalan pomoki totes että kun kyseessä oon miä ni no worries, muut divemaster-koululaiset ne pyrkii kyllä potkimaan nurkistaan pihalle huomattavasti nopiammin.

Eilen meil oli iltapäivällä vähän jännä sukellus, kun oli ihan älytön virtaus. Kyllä huamas etten ollu ittekään kauhiasti viime aikoina sukellellu, ihan hädäs olin. Mutta nähtiin pieni vauvahai yhen korallin alla nokosilla. Että ne on söpöjä. Ja tänää meil oli ihan huikee aamusukellus, näkyvyys ku telkkarissa eikä juurikaan mitään virtausta, ja nähtii öbauts kaikki mitä tääl on nähtävää: oli bumphead parrotfishit heti ku pinnan alle suikattiin, oli skorpparikalaa, oli oktopusia, oli kilppareita ja oli taas piän suloin vauvahai, nyt oli jopa reipas ja hereillä oleva yksilö joka ui villiä ympyrää siä omas turvallises kolossaan. Miten siävä, siinä vallan äidinvaistoa rupes pukkaamaan märkäpukuun!

Ja kohta myä mennään taas mereen, aijjettä. Olin melkee unhoittanu miten vitun siistiä sukeltelu oikee on. Nyt oon taas ihan liäkeissä et helvetti sentäs, tämon kyllä parasta ja hianointa mitä ikinä oon tehny. Eimen!



Muita kuulumisia: meil on ollu törpöttelyseurana MIES. Vähis tapas tänne tullessaan veneessä semmosen känädäläisen pariskunnan, joista se äijä on ikäänku adoptoittanu ittensä meille. Pimu ei viihtyny tai jotain, ja se on jo takas Balilla, mutta tämä herra on viihtyny mein kans kovasti, ku hänellekin tua bintsu maistuu. Miä majotin hänet naapurin majataloon ja hän on siä aivan liäkeissä möhkiny menemään ku on jumalauta telkkari ja satelliittikanavat ja kaik. Hauska tyyppi.

Dimmu kirppusamppootiskauksessa. Saippuainen mirri, se on kuulkaa liukas!

Dimmu kasvaa ja on aivan hirviö. Miä oon hätää kärsimässä. On hän ihana mutta pureksii ja järsii miuta niin kovin että alkaa käämi palaa. Ei oo auttanu vaikka Dimmulle tupsahti huusholliin kaveri. Kissanpentu, joka pääty miulle yhen tutun kautta, asuu nyt miun makkarissa Dimmun kanssa. Uus tyyppi on oranssi, ihan Huutonetin näköin, vähän sellanen ressukka ja yksinkertasen olonen, ikäänku anteekspyyteleväinen ja kaino. On sängyn alla vaan ollu ja käyny syömässä ja paskomassa. Eilisen aikana reipastu, alko vieno maukuminen. Se on kivaa aamuyän tunteita. Ei ne Dimmun kanssa viä kaveeraa, mutta molemmilla on nyt ihan vitusti kirppuja. Vaikka Dimmun kerkesin kirppusamppoolla tiskata ennenku tämä uus kirppusäkki pamahti tupaan. Nyt molemmissa kuhisee, mutta nyysin Lutwalasta lääketieteellistä tököttiä jonka toivon hoitavan asian tänää.

Uuen kissan nimeks tuli Hietsun Kirppis, eli ihan Hietsu vaan, näin tuttujen kesken.

Hietsu

Vähis on tääl viä muutaman päivän, lähtee ens viikolla. Myä ehketi nyt hiukan taas livetään tuonne kuppiloihin ku tuo sukelluskurssi on tänää onnistuneesti läpäisty. Aivan hyvä.

Sitte miulla on hiukan aikaa vetää henkee ennenku seuraava mordorilainen saapuu palatsiin vieraaks. Mordorilaisia onki tänne tulossa loppuvuoden aikana ihan vitusti. Miun pitänee kohta perustaa matkatoimisto, sen verran tulee näitä "moi, myä oltais tulossa, voitko jeesata majotus-hommissa"-viästejä, niin tutuilta, tuttujen tutuilta ku tyystin tuntemattomiltaki. Mialuusti avitan, nou problem, mutta jos vauhti tämmösenä jatkuu ni saatana alkaa käymään tyästä!

Ei miul muuta. Hyvää viikonloppua sinne Mordoriin! Lukasin uutisista just ja iloksein huamasin että sinne lumimyräkkää povataan!  Ai että miä nautin! Vahingonilo, se on iloa aidoimmillaan!

Il Pirata -pizzerian koristus. Il Piratasta saa maailman parasta pizzaa.

Joe Mellowmoodin keikalla SamaSamassa. Ja yks ilta siäl oli ihan yllärinä jopa miun Unelmien Rastasulhain soitteloimassa. ÄÄÄK! Fanitusmoment tuli heti. Tilanteesta on kaverikuvaki mutta näytän siinä niin kauhialta ja innostuneelta ettei sitä tohdi julkasta.

Rastatoveri siinä ottaa rennosti

Irwan on opetellu tommosta

No eipä vähän taas aurinkonlaskukuvan paikka tässä ja nyt

Dimmu on ollu nyt pari vuorokautta kaikki karvat pörhöllään ku Hietsun Kirppis tuli huusholliin

Rastajätkien Risubaarissa on aina hyvä meininki. Soitto ja laulu raikaa.

Huutonet rennosti puussa

Täysikuun aika