Siunattu sähkökatko

AAARRRGGGHHHHH!

Kerroinko jo, että lähikylän bajamajan kokonen pieni moskeija hommas uuet ämyrit tuossa joku aika sitte? Änywäys, sellaset saundtsydeemit asentivat että rappaukaset ropisee seinistä kun moskeijan huuto alkaa. Se on erikoisen siistiä siinä kello viis aamulla. Sieltä tulee viieltä sellanen kymmenin minuutin huuto, sitte ne ottaa puolen tunnin (tupakki?)tauon ja jos siinä lähitienoon viaton satanisti on justiisa kyenny saamaan uuelleen unen hännästä kii ni kello 5:40 alkaa uus huuto. Ihan vaan varmuuden vuaks, visiin. Ettei ny kukaan vaan nuku enää, aurinkokii nousee ihan just, rise and shine.

Ekoina aamuina vitutti niin että mietin jo dynamiitin hankkimista ja sen saatanan mölinätemppelin ampumista kuuhun. Nopiasti kuiteski sitte totuin tähän hommaan kyllä. Miun on muutenki pitäny olla seiskalta Eedenin puutarhassa ni iha sama sitte heräänkö viieltä vai kuuelta. On sitte aamulla aikaa rauhassa ruokkia ja rapsutella kissat ja juua mehua ja poltela tupakkia eikä tarvitte kiireettä piellä. Lepposa tahti asioissa olla pitää.

Mutta tänää aamulla hitto soikoon oli loistavasti ajotettu sähkökatkos. Sähköt katkes vähä vaille viis ja tuli takasin vähä vaille kuus (tiiän koska havahduin siähen et tuuletin sammu, ja uuelleen siihen kun se taas rupes pyärimään). Siinä meni aamuhuudot sivu suun, ähäkutti. Tuli justiisa oikeaan aamuun tämä, koska edellisyön olin valvonu ja pillittäny ja hermonnu ja stressannu tuon uuen  pienen kissatyypin kanssa ja olin ihan perkeleen väsyny, sellasessa huumorintajuttomassa zombiekunnossa. (Sen takia eilen vähän menetin maltin tuolla eilisen postauksen kommenteissa.... meni totaalisesti hermo, mutta joskus sen myös pitää antaa mennä, helepottaa ku räjähtää eikä vaan kihistele ärsytyksen kanssa ittekseen hiljaa).

Hän syö jälleen!

Pieni kissarääpäle oli eilisen aika paskana, oli sen verran raju se toissaöinen kohtaus, että ei ihme kun pieni ei eilen syäny eikä tehny muuta ku makas, ja jos koitin koskea ni sai kauheen paniikkihepulin. Hän ei eilen kuitenkaa saanu kohtauksia, ja veti hirsiä koko yän läpeesä, ei inahtanukkaa. Tänää aamulla hän vihdoin söi hyvin, anto miun lääkitä häntä ilman hepulikohtausta, hetken jopa pesi ittiään eli käyttäyty kissamaisesti ja koetti hiukan et miltä leikkiminen tuntuu: puri ja mätki tassulla pyyhkeen kulmaa. En ole vielä toiveikas, mutta iloisesti, varovaisesti, positiivisesti yllättyny asianlaidan kehittymisestä tähän suuntaan. Ja kyllä miun huusholliin mahtuu tuommonen erikoistarpeita omaava monivammanenki, jonkunhan noista surkimuksistakin on huolehittava. Kaikki halua täällä aina pitkähäntäsiä ja nätin värisiä täydellisisä kissanpentuja, mutta miun palatsin ovet on avoinna myös ykssilmäsille, kaljuperseisille, kippurahäntäsille ja rumille kans.

Pesti eedenin puutarhassa on kohta ohi. Tulee kaipaus takasin kyllä, mutta eiköhän näitä keikkoja uuelleenki tule.

Suoraan puusta haettu, taatusti tuoretta lähiruokaa/juomaa