Äkäin synttäripostaus

Miun ikänen miäs juhlii eturauhastensa kans
Täytän tänää 45.  Synttäripäivät on miulle aina vähän vitutuksen paikka. Tässä iässä oo paljo juhlimista, jumalauta.

45 on jo lähempänä viittäkybää ku neljäkybää. Lähempänä yhexääkymmentä ku nollaa. Vittu että olen vanha.

En haluis olla 5 enkä 15 enkä 25 enkä 35. Mut jos saisin aikakoneen ni kävisin ehkä siel 25:n kohalla potkasemassa itteeni perseelle että lopeta ruikutus, tee elämälläs jotain, ja tee se NYT. Vaikka ajattelen kyllä sillai, että kaikesta oppii ja asiat tapahtuu sillon kun niihin on valmis, ni kyllä välillä harmittaa että tuli tuhlattua hehkeimmät (vitsi) vuodet elämästä pahassa olossa vellomiseen. Mutta se on myähästä pyyhkästä kun paskat on jo housussa.

Ois kans kiva jos ruho ei ois 45, ei pukkais harmaata hiusta (löysin ekan harmaan hiuksen tos pari viikkoo sitte, kauhee järkytys, nyt pitää muistaa värjää juurikasvua useemmin et voi elää siin uskos et en viä harmaannu) ja muutenki ois jees jos ei joka suunnasta rupsahtelis ja homehtuis tällä vauhilla. Mut minkäs teet.


Tällä kuvalla Tinderiin!
Ja jos joku totee tähän et hei, ikä on vaan numero ni paskanmarjat. Erityisesti nuaremmat hokee tota ku mantraa, mutta voin kertoa teille, armas nuariso, että ikä ei ole "vaan numero". Se kertoo kuinka vanha siä olet. Piste. Toinen mitä hoetaan on se et "oot just niin vanha ku siusta tuntuu". Vittu mitä paskaa. Kyllä, miustaki tuntuu pään sisällä että oon nuari ja nuarekas mutta raaka fakta on että olen NELKYTÄ VIIS. Se ei siitä mikskään muutu vaikka kuinka tuntuis et ai ku oon niin vitun nuorekas pissis hei omg lol dingdong. Siä olet just niin vanha ku siä olet, sille ei voi mitää vaikka kuinka ajattelisit et ääää ikuinen nuaruus, foevaah 16.


Jotain positiivista sentään

Oman fyysisen rapistumisen ohessa tässä iässä vituttaa se, et lähes kaikki miun ikäset miähet näyttää vanhoilta sediltä. Sellasilta et eturauhasvaivat huokuu jo kaukaa. Poikkeuksiakin on, mutta eihän ne - eikä kukaan muukaa täysjärkinen - vilkasekkaan tämmöstä neljävitosta kulahtanutta luuskaa.

Voiko selibaattiin kuolla?


Alamäki, ja elämän ehtoopuali, what can I do.

Mutta: elän elämäni parasta aikaa, koskaan en oo ollu häpimpi, rakastan miun elämää (ja kissoja), et sikäli ei napisemista ja good vibrations ja hyvä meininki.

Elämä o hianoo!

Mut ohan tää syyskuun kaheskymmenesyhexäs aina vähä sellanen päivä et aamusta saakka hippasen vituttaa. Se menee kyllä huomiseen mennessä ohi.

Tilanne saattaa vaatia olutta tuossa illemmalla.





Kommentit

Matkatar sanoi…
No ei sitten onnitella heh, todetaan vaan että onneksi olet hengissä :)

Ite oon ainakin huomannu, että vaikka ikää tuleekin (toissapäivänä 47 jo!) niin parasta antia tässä vanhenemisessa onkin se jos vertaa itteään samanikäseen esim. entiseen luokkakaveriin ja huomaa olevansa nuoremman näkönen (ainaki omasta mielestään hehe).
Pepi sanoi…
Ihan piruuttanikin onnittelen kun ite oon hiin helevetin vanha - jo viiskasi- vaikka peili ei sitä kerrokaan (hahhah)...tässä on se hyvä puoli, että sitä mukaa kun ulkonäkö rapsistuu, niin näkö huononee samaan tahtiin :/

Että mitäs me vanhat luuskat :D
Onnittelen isosti ja taidan ottaa illemmalla sympatiseerausölperöisen....
Patzy sanoi…
Juu no en kai miäkää ihan miltää keski-ikäseltä torimummolta näytä. Oon nähny paljonki nuarempia naisimmeisiä jotka näyttää ihan tädeiltä. Oon niin tyylikkäästi nuorekas! Helvetin hehkee neljävitonen, että sikäli jees.

Kiitos äitille hyvistä geeneistä. Äiti on yli kuuskööt ja kuuma pakkaus edelleen.
Osanottoni. =)
Olen täysin samaa mieltä, että ikä ei ole vain numero enkä käsitä ollenkaan miten joku semmosta voi päästää suustansa. Vanha mikä vanha eikä se siittä muuks muutu, pakko yrittää sopeutua.
manana? sanoi…
Olen muutaman viikon ajan lukenut blogiasi, Hesarin jutusta asti. Olen lähes samanikäinen kuin sinä. Ikäkriisini: tuntee itsensä ikälopuksi sen takia ettei voi enää saada lapsia, yhden mahdollisuuden putoaminen pois surettaa, ei ehdi hankkia sitä ensimmäistäkään muksua. Ja ulkonäköfiksoituneessa kulttuurissa elävänä totean että hirveäähän tämä rupsahtaminen on. Kroppaa särkee tolkuttomasti jos laiminlyö liikunnan pariksi kolmeksi päiväksi. Ja parikymppisten keskellä työskentely ei välttämättä nuorenna eikä piristä, vaan masentaa /suututtaa huonoina päivinä paljonkin. Mutta positiivisia seikkoja on liuta - ei kun vertaamaan itseään heikosti liikkuviin sukulaisiin, mikä on painellessa menemään! Itsetuntemusta on roppakaupalla verrattuna siihen mitä oli vielä 15 v sitten, se on korvaamaton etu.
Zepa sanoi…
Ei taida uskaltaa onnitella - no onneks olkoon nyt kumminkin.

Miesasiat on kyllä aika persiistä, jos siis 40-50 -vuotiaana meinais jotain uutta miestä hankkia (ja siksi en meinaakaan). Jotain ihme jämiä, ja just miljoona kertaa rupsahtaneempia kuin samanikäiset naiset. Ei kelpaa. Nuoremmille taas ei ite kelvata. Mitä sitä jollain junnulla tekiskään?

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Herra Ylpön Perse

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Raksaprojekti loppusuoralla!