Kissahommia

Siinä se on. Tuleva eläinlääkäriasema/miun toimisto/pimeä kissanruokakauppa/kaikenlaisen eläin- ja ympäristöasiain infopiste. Pytinki on kalustusta, kuurausta ja varustelua vaille valmis. Ei oo tekemisen pulaa tämän(kään) homman kanssa.

Hommahan rupes muuttumaan haaveesta todellisuudeks niin, että pari päivää ennenku lähin Mordorin lomalle niin yks ranskalaisgimuli otti yhteyttä ja pyysi että tulisin tapaamaan häntä ja hänen poikaystäväänsä. Heillä olis miulle kissoihin liittyvä ehotus. Menin tapaamaan, ja tyypit esitti miulle asian ranskalaisen töksähtelevään tyyliin että "you need a vet clinic? we build you one, okei?". Esittelivät tilukset Egoiste-ravintelin tontilla ja kysyvät mitä mie tarvin. Sanoin että helposti siivottava huone pitäs olla, jossa on sähkö, vesi, valot ja ilmastointi. "Okay. We start tomorrow, will be ready when you come back from Finland". Asia selvä, mutta näkis vaan ja kuulis kolinan, tuumailin. Ranskalaiset on oma rotunsa, ja tämä on Indonesia, paljon puhutaan ja luvataan mutta läheskään kaikesta ei koskaan tuu huulenheittoa enempää. Kauniita aikomuksia on, mutta toteutus tuppaa unohtumaan.

Kun tulin Mordorista takasin, sähköpostiin tipahti valokuvia mestasta että on melkeen valmis, tuu kattomaan. Olin aika huuli pyäreenä, että vittu, oikeestiko, mitä helvettiä. Mutta kävin kattomassa ja siälä on piäni klinikkatila pystyssä, ja sen lisäks viä vallan mojova varastohuone, missä voin säilöä kissakoreja ja muuta rompetta.

Balilla olevan ihanan Sunset Vet -eläinlääkärispektaakkelin omistajan kanssa ollaan neuvoteltu hommista ja klinikasta taitaapi tulla Sunset vetin toimipiste. Loistava homma, koska näin miä säästyn kaikelta viranomaishärdeliltä, kun Sunset Vetit hoitaa luvat ja muut pyrokratiat. Lisäks hyö lähettävät miulle kuukausittain muutaman eläinlääkärin tänne hommiin, aina muutamaks päiväks kerrallaan. Sen lisäks tietty aina kun vapaaehtosia lääkäreitä saa paikalle niin klinkkaa voi pitää auki.

Vielä on homman kanssa ähellystä, pitää saaha joku sinne rakentamaan työtasoa ja hyllyjä ja muuta, tarttee siirrellä romuja mestoille ja hakea jääkaappi (sellanen on miulle jo lahjotettu) ja kaikkee muuta pientä.

Tunnelma on epäuskoinen, yhä edelleen, vaikka tilukset on valmiina ja miulla on sinne avaimet ja kaikkee. Se on se kun mahottomalta ja tavottamattomalta tuntunu unelma muuttuu todeks niin aivot ei pysty asiaa uskomaan. Mutta näyttähän tää nyt vahvasti siltä että homma alkaa oikiasti realisoitumaan. Kreisiä.

Pientä uskoa ihmiskuntaan on taas ilmassa, kun tuommosia asioita tapahtuu. Paikan omistaja/rakentaja kaiken huipuks miulle just sano että alotetaan tällä, mutta et hän osti just kimplaeen maata tuolta jostain ja rakentaa sitte jossain vaiheessa paremmat tilukset.

Muita uutisia. Ens viikonloppuna järkätään kirpputori  tuol biitsillä. Keräillään parhaillaan vaatelahjotuksia ja sitte myyään loimia lauantai ja sunnuntai tua rantsussa. Tuotot menee mein marraskuun kissa- ja heppaklinikoitten rahottamiseen. Jee.

Sitte Erikois-Seppo. Miuta säälittää Seppo kun hän ei voi olla ulkona. Miä en uskalla sitä päästää ulos enää ees sillee että vahin sitä, koska Seppo saa hepuleita ja äityy äkäsäsek, ja jos se pihalla jotain säikähtää ni se voi ottaa käpälät alleen ja pyhkästä ties mihin, ja sillon sitä ei pysty käsittelemään mitenkään. Miulle tuli sit kaunis ajatus, että jos ois valjaat, ni vois Sepon laittaa narussa johonki pihan tolppaan tai puuhun kii ja hän sais siinä nuuskia ja ihmetellä ulkomaailmaa. Kun saarelle saapu yks kappale Turmion Kätilöitä vaimonsa kans ni hyö toivat Sepolle tyylikkäät valjakset (kiitos Hannu ja Petra!) ja olin ihan liekeissä et no nyt alkaa Sepolla pihalla loikoilu. Ei oo alkanu vielä, enkä tiiä alkaako ikiin. Sepon laittaminen valjaksiin on ollu aikamoista taistelua. Ollaan harjoteltu että varovasti vähä laitetaan valjasta ylle ja otetaan pois. Tänää aamulla sain ekan kerran valjaat Sepolle kokonaan päälla ja näytti hyvältä. Miä jo narunpätkän kans olin säätämässä siin et nonii, nyt lähetää ulos, kun Seppo sai slaagin ja tajus että päällä on jotain ylimäärästä remeliä. Totaalinen sekoaminen oli ohjelmassa. Seppo hyppi pitkin seiniä, sähis, hyökkäili kaiken kimppuun, ohessa Lumikki oli just kans sisällä imettämässä kääpiöitä ja Lumikki kävi Sepon päälle tappajan aikein ja kaaos ja huuto oli hirviä. Sain Sepon vessaan ja ovet kiinni. Koitin mennä varovasti et otetaas nää remelti pois ni helpottaa, mutta ei ollu asiaa mennä koskemaan, Seppo tuli silmille ihan täysillä. Yritin antaa ruokaa johon olin sekottanu rauhottavaa nappia, mutta Seppo paiskas ruokakupinki pitkin seiniä. Ei auttanu muu ku antaa hänen riehua ittensä väsyksiin. Äsken sain siltä sit valjaat pois, ilman että tuli ruumiita. Tilanne rauhottunu. En taia ihan heti uskaltaa kokeilla hommaa uusiks.

Sepolta lähtee pallit heti kun saan lääkäriä mestoille. Toivon että hän sitte rauhottuis, kun hormoonimyrsky hiukan tasaantuu. Jos ei rauhotu niin on ratkaisujen aika. Surkiaa. Semminkin kun Seppo on fyysisesti valtavan terve ja hyvässä kunnossa, mutta kun aivot on ilmeisesti hapertunutta muussia ni ei tuo oikein kissan elämää ole. Kaikki on hänen eteen tehty, ja vielä tehää kaikki mitä voiaan, mutta päätösten aika tulee eteen jos Sepon elämänlaatua ei pallienpoiston ja muun avulla saaha paremmaks.

Mutta se on sitte viiminen vaihtoehto se. Ensin koitetaan muita juttuja.

Muutoin kaikki jeah. Kääpiöt on ihaneja ja niil on jo osalla nimiäki. On Muumio, Naamio, Mini-Seek ja Banjo. Kolme kääpiöö viel on nimiä vailla mutta keksin kyl koht jotain.