Vanhaa paskaa

Aurinkonlaskuhommelit The Menggong-baarissa

Koska miun plokiin on nyt tullu ihan vitusti uutta porukkaa (saattaa olla jo kolme lukijaa! Olen menestys!) ja ku miä justiisa hoksasin kattella plokkerin tilastoja (ei, kukaan ei oo viä tullu tänne hakusanoilla "puhvelin esinahka") ni aattelin laittaa jakoon muutaman vanhan tekstin, jotka on ollu niiku eniten luettuja kautta aikain. Historian siipien havinaa ja sellasta.

Kaikkien aikojen ylivoimasesti luetuin plokipaskannus tähän mennessä on "Perse ja Perhentian". Johtuneeko siitä että siä on kuva miun paljaasta, luteitten syämästä perskannikasta? Tällä alustuksella, miä kuulen tänne Hiekkakikkareelle saakka kuinka tyä jo klikkaatte tuota linkkiä. Omalla vastuulla sitte, perseeni ei ole nättiä katteltavaa, miltään kantilta. Ja tuo luteitten rouskinta oli vasta alkusoittoa helvetille joka oli tuloillaan. Kun luteet oli kalunnu miun ihon tyystin auki, ni Perhentianin saaren rantahietikolla maatessa keräsin itteeni ihonalasia matoja. Siinä oli nimittäin huumor seitinohkasesti koetuksella kun huomasin että liki joka ainosta puremasta lähtee madon kaivama piäni polku. Kutina oli järjetön ja mielehterveys koetuksella. Kesti jonku 2 viikkoa ennenku pääsin kunnon lääkäriin, joka tiesi millä noista veikeistä otuksista eroon pääsen. Siinä kohin perse ja koko muukin kroppa muistutti jo Tokion metrokarttaa, matojen kaivamat tunnelit peitti liki kaiken kainaloista polviin saakka. Nykysin miulla on AINA kasa matolääkkeitä hollilla, koska näytän niitä melko säännöllisesti tarvittevan. Noita samoja matoja miulla on ollu useempia kertoja jo, mutta tuon ekan kerran jälkeen yleensä yks kerrallaan eikä mitään kokonaista matoarmeijaa. Ykski mato ihon alla möyrimässä aiheuttaa sellasen kutinan että yäunet menee ja hulluus alkaa hiipiä ylle. En tänä pänäkään tajua miten pidin itteni ees jotenkuten kasassa sillo ku miulla oli lähemmäs sata matoa yhtäaikaa. Mysteeri on tuo kyllä.

Sitte on luettu kovasti miun tunnelmia, kun tuli reissuunlähöstä vuosi täyteen. "Vuosipäivä"-fiilikset ei oo tuosta mikskään muuttu, paitti sen suhteen että vitut miä tästä mihinkään Mordoriin tule jollei oo ihan pakko.

"Lapset on tahmeita". Se on fakta. Minuun vissiin unohettiin valmistusvaiheessa asentaa se dikitaalinen kello joka pistää hinkumaan lisääntymistä. En oo koskaan ipanoista kauheesti välittäny, enkä välitä vieläkään. Mutta oon oppinu niitä täällä sietämään, jo senkin takia että lapsia näkee täällä silläviisiin vapaina enemmän ja ne kasvaa tuos muun meiningin ohes ilman sen kummempaa hysteriaa.

Sitte yhen kissanpennun kuoleman vierestä seuraaminen pisti miut miettimään elämän lyhkäsyyttä ja semmosta. Avauduin henkevistä aiheista. "Kuolemasta, elämästä ja onnesta, ufoista, aaveista ja jumalista, perheistä, parisuhteista ja 300-elokuvan spartalaisista" -lässytys on toki vähän sekava, mutta kyllä siä ehkä joku pointintynkäkii jossain kohin on.

Riittäkööt nämä näin katsaukseksi menneeseen! Uutta paskaa tulee later!

Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Järjestysnatsi

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely