sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Juusto on ikuista

Rakastan juustoa. Syöminen, nukkuminen ja juusto, ne on miun ja miun kaverin Tuiskun miälestä elämän pyhä paras kolminaisuus. Okei ja sit myäs lukeminen, Elämän Top Kolmosen Neljäs Hyvyys!

Mutta juusto! Aijjettä. Mikä tahansa paska maistuu kyllä kuhan sen hukuttaa juustoon. Voi hyvin syyä vaikka pahvia kuhan sen päällä on tarpeeks juustoa.

Aasiassa juusto on vaan helvetin kallista, ihan joka maassa. Verrattuna siis kaikkeen muuhun ruakasälään. Tääl Hiakkakikkareella paketin nuudelia saa noin 10 sentillä, 5 kiloa riisiä lähtee noin kolomella ja pualella egellä, markkinoilta saa ihmisvauvan kokosia papaija-hetelmiä reilulla eurolla ja sillai. Muna, tärkeä asia, maksaa noin 10 senttiä tsibale. Mutta joku 10-12 tsiibaleen juustopaketti (sellasta siis aamupala-tyyppistä mautonta paskaa) maksaa helposti parikin euroa. Toki jos menee Lombokille ni siällä asiat on hiukan edukkaampia. Lombokilla käydessä miulla onki aina vakiostoppi Mataram Mallin Hero-ruokakaupassa. Se on ku stockan herkku, oikee sellanen taivas, siel on KAIKKEA.

Juuston kans miulla ei nykysin oo varaa kauheesti hekumoia, rahatilanteeni on katastrofaalinen (ajantasainen talouspoliittinen katsaus tulee later, edessä on tiukkoja aikoja!), mutta välillä pientä luksusta tarttee elämään vaikkei siihen varaa oikeen oliskaan. Että joskus saattaa sitä tsiipaloitua juustoa lähtee mukaan. Viimeksi kun näin kävi ja lankesin porsasteluun, ni hippasen hämmennyin kun kotona juustopakettia tarkemmin kattoin. Että mikä tuo yks merkintä oikeen on? Helvetti, viiminen käyttöpäivähän se vissiin. Ja sen mukaan tämä juusto menehtyy vasta  tammikuussa 2054. KAKSTUHATTAVIISKYTNELJÄ, jumaliste!




Vittu, 50 vuotta säilyvää juustoa? Mitä helvettiä? Pakko olla sai-raan terveellistä ja orgaanista ja kaikkee!

Mordorissa on tottunu että kaupoissa tietyt asiat on tietynlaisissa säilytystiloissa. Juustot ja maidot ja markariinit ja semmoset on kylmätiskissä. Ei täällä. Tääl juustotki on ihan siä jossai nuudelien ja keksipakettien seassa kuivaruokahyllyssä, lämpösessä. Samoin markariininomainen leivälle sipastava tuote. Jotain niissä on ettei ne oo milläskään kuumuudesta. Oon ihan iloin etten tiedä tarkemmin.

Tuonki ikuisen juustopaketin vois saletisti viiä tuonne johonki rannalle ottamaan aurinkoa ja tulla sitte 50 vuoden päästä siähe pikniktarpeitten kans ja siinä ois juusto yhä aivan timmissä kuasissa, valmiina leivän päälle.

Hämmentävää.

No, tässä iässä säilöntäaineet liänee vaan hyväks. Mistä aasinsiltana mainittakoon että tänää on miun syntymäpäivä. Olen köyhä ja vanha, mutta aivan iloinen!




lauantai 28. syyskuuta 2013

Hesyjuttu. Myäs herkemmille lukijoille.

Nii. Uusimmassa Hesyn, elikäs Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen, lehessä on juttu paratiisisaaren rantapummikissoista.

Aivan itse kirjoitin. Suameks! Ei ole kyminmurteellisia ja pädekiälisiä miä-siä-pissa-kakka-kirosana-juttuja yhtään. Että herkempikin lukija voi tuan lukea turvallisin miälin!

Jutun kirjotin jo joskus kesällä, tais olla siin kohin tänne jääminen viäl haaveena vain, pilkkeenä silmäkulmas, eikä kissarojektiakaan oltu alotettu. Että tämon tommonen yleiskatsaustyyppinen jutska. Mutta jatkoa seuraa! Ens vuaren pualella! Piätelkää hengitystänne!

Koittakaa ny tuosta sitte tihrustaa.



perjantai 27. syyskuuta 2013

Bisibisibisi


Katos, aurinkonlaskukuva! Näit en oo ennen laittanu!

Lyhykäänen tiedote täältä Hiekkakikkareelta. On kattokaas muutaki elämää ku plokin nyhertäminen.

On kavereita huudiloilla. On duuni Edenissä. On kissarojekti. On omat kissat. On asioita Mordorissa. Välillä ei tiä mihin suuntaan tässä ratkeais.

Jätkäsaaren persereikä, eli asunto, on vihdoin löytäny vuokralaiset ja vuokrasopparissa on nimet alla. Miulla ois tän asian hoitumisesta helvetisti sanottavaa, mutta en jaksa enää ees ajatella, nyt kun stressi asiasta on lauennu. Pääasia että tuo riippakivi ja virhehankinta on nyt pois miun niskoilta oivan tovin.

Miun Suamen kissat, Humppa ja Suitsu, tarvittevat taas uuen himan. Nykysessä ihanassa hoitopaikassa landella on puhennu allerkia niin äkäsenä että vaihtoehtoja ei ole. Voi ihme.

Miun vähäinen jälellä oleva omaisuus siä Mordorissa kaipaa myäs uutta sijotuspaikkaa. Pitäs olla kuiva ja lämmin ja voroilta suojattu ja ilmanen.

Edenissä kuoli kissa. Jack, joka on miun Adam Lambertin veli ja Äitikissan edellisestä poikueesta, vähän niiku miun kissa siis. Murheen murtama olen, kuten tietysti myös Suzanne, jonka kissa Jack oli. On sellanen aika epätoivon ja hätäännyksen täyttämä fiilis, noita kuolemia on ollu nyt niin paljon eikä tuohon tunnu auttavan mikään, kissa kuolee tunneissa siitä kun sairastumisen hokaa. Kissaflunssaksi sitä paikallinen eläinlääkäri sanoo, mutta se taitaa olla hänen käyttämä yleinen nimi kaikelle. Miä epäilen hiukan että kyse voipi olla jostain ihan muusta. Tutkimukset käynnissä ja konsultaatiopyyntöjä laitettu.

Hyväntekeväisyyshäppeninkiä säädetään, siihen on viä viikko aikaa. Kaikkea muutaki tohinaa on kissahommien kanssa.

Uuessa HESYn lehessä on muuten miun kirjottama juttu Hiekkakikkareen elukoista. Tsekakkaa.


Huutonet
Omaan huusholliini tuli uusi kissa. Kakkosen Koralpiitsillä on säntäilly hirveesti huutaen sellanen piän nuari oranssi pentukissa. Pitää mahotonta meteliä ja on niin kovin nälkänen. No eihän sitä sinne voinu jättää, pitää saaha mirri ruokapatojen äärelle kunnolla! Dimmu meinas saaha slaagin ku Hänen Kammioonsa eli miun makkariin tuuppasin tuon pienen kirppukasan, ilme oli näkemisen arvonen, siitä huoku sellasta syvää loukkaantumista ja järkytystä. Nyt tuo uus asuu jo ulkona, hiukan säikkynä siinä hengailee ja häviää aina välillä mutta huutaen sitte ilmaantuu ruokakupeille. Hänen nimi on Huutonet.

Dimmu.... Dimmu on vaan paras! Sellanen persoonallisuus että ei mitn järkeä!

Ja sellasta tällasta kaikenlaista. Nyt pitääpi taas juasta. Molo!

Dimmu 





Dimmu shokissa kun kammariin ilmaantu uus kissa. MIKÄ TUO ON? JA MIKSI?





keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Puutarhaunelmia, unelmien puutarha

MIÄHET! Saatana. Se tähän alkuun tiättäväks.

Talonomistaja Erik, komea tatuoitu indonesialaismiäs, tuli eilen piipahtamaan. Tsekkaamaan jännittäviä sähkövirityksiä, joitten kanssa oon taistellu pelko bärssiissä jotta kohta miä sähkötän itteni tässä. Vesipumpun johtoja pitää heilutella että pumppu alkaa sutimaan, jääkaappi on kytketty jännään punaseen laatikkoon josta pistoke ei meinaa millään ottaa kosketuspintaa sillä lailla että jääkaappi pysyis päällä. Lisäks talon seinistä putoo maalit.


Avaruuspoksi seinäpistokkeen ja jääkaapin välissä

Vesipumppu. Huomatkaa upeat sähköjohtokytkennät. Teippiä siäl ja tääl.

Seinät putoo päälle!
Erik tuli käymään ja tsekkas asiat. Jollei seinät miuta häiritte (ei häiritte) ni no worries, korjataan sitte joskus ku jaksetaan. Vesipumpun pistoke oli ruastunu sellaseks et siä oli enää nysät jälellä ku riipas pistokkeen pois töpselistä. Jääkaapin punasen erikoishärvelin otti välistä pois ja sano että kylä se seinäpistoke on okei, punanen loota oli välissä vaan tasaamassa saapuvaa sähköä. Täällä nääs sähkö tulee vaihtelevalla voimakkuuella. Välillä ihan turbona ja sitte sillai ihan vetelällä sykinnällä.Sen huomaan parhaiten siitä et tuuletin puhaltaa välillä niin et lähtee tukka päästä, ja seuraavassa hetkessä se ei heilauta ilmaa sitte ollenkaan. Myäs valot menee toisinaan ihan diskoiluks. Mutta tämmöstä tää on.

Kaikki okei, lupasi tulla joku päivä vaihtamaan vesipumpun pistokkeen ja sillai. Yes yes kaikki hyvin ja hymyilyä.

Tunnin päästä kilahti omistajan vaimolta meiliä että hän sai ukoltaan viestiä että oon tappanu koko puutarhan, kaikki on kuollutta tai kuolemassa. Että siehän lupasit kastella rehuja. Kyllä hyökin voi sen hoitaa toki, mutta sitte miun pitää sallia että heijän duunari käy talolla sillo ku hälle sopii. Mitvit?

Minä perkele pidän oman lukkoni portissa, koska en halua huomata joku kaunis päivä duunista tullessa että siä on vankkaa sisäänmuuttotoimintaa menossa. Minä olen Mordorista, koti on linnani, en tykkää että siä ramppaa jotain helvetin sällejä ku himassaan. Oma rauha ja yksityisyys, saatana. Viittaan tässä myäs talonvaltaukseen, jota yrittivät kun lähin käymään Malesiassa.

Toisekseen, puutarha ei ole kuallu eikä kualemassa. Miä kastelen rehuja ku heikkopäinen, tiskaan astiatkii pesuvatissa että saan senki veen käytettyä kasteluun ja heilun letku käessä jos en aamuin illoin ni ainaki jompana kumpana.


NOT DEAD!

NOT DEAD!

Otin tänää aamulla kuvia ja nimesin kaikki jotenki et GREEN-NOT-DEAD ja lähetin ne omistajan rouvalle. Että katto ny, mitä se siun ukkos hourii.

Ja selvensin että jos ette tiiä ni täällä on perkeleen kuuma ja tuulista, koko saari on kuiva ku korppu, ei oo satanu kunnolla kuukausiin.Kastelua ei kannata ees aatella päivisin, koska vesi haihtuu ennenku se kunnolla ehtii letkusta pihalle. Kaikki on peittyny tuohon lentävään pölyyn eli harmaata on.

Rouvalta tuli meiliä takasin että MIÄHET! Vikaa silmissä!

Asia selvitetty ja yhteisymmärryksessä tehty istutussuunnitelmia jahka ruvetaan saamaan sadetta ja mitään voi ees yrittää kasvattaa. Koko pihan ns. pohja on tällä hetkellä kuivaa korppua tahi pölisevää huttua ja siihen kenties tulevat laittamaan nurtsia tai jopa laatotusta/puuta. Tätä arvostaisin suuresti. Koska kun sadetta rupiaa tulemaan, ni tuo kuiva korppu ja pölisevä huttu tulee muuttumaan upottavaks liejuks. Sitte se vasta lystiä onki!

Tämmöstä äksöniä täällä, jännän äärellä on oltu.

Muita asioita: mordorilaisia on saapunu saarelle! Töitten jälkee kaljaa ja SAA PUHUU SUAMEE!

Ja sitte kissoja. Kissaflunssa kaataa mirrejä. Nyt on Edenin Jack kipiänä. Aamulla ryömi jostain keittiölle ja pojat sieltä ihan hädässä huutelivat että JACK SAKIT (sakit= kipiä). Tilanne kauhia, verta valuu nenästä ja kissa vaan makaa. Mirri Suzannen kämpille eristyksiin muista Edenin kissoista, miä fillarin selkään kotio hakemaan kissalääkelaatikosta kaiken tarpeellisen ja takasin. Lääkityksen alotus välittömästi. Ja nyt odotellaan.

Miä taistelen Jackin kanssa nyt ku heikkopäinen ja toivon että hän toipuis. Jack on Suzannelle tavattoman rakas ja on myäs vähä ku miun kissa kans, hän on Seek and Destroyn äiteen edellisestä pentueesta ja oon tuntenu hänet piänestä rähmäsilmäsestä rääpäleestä saakka. Jackin nimi oli aiemmin Sauli Koskinen, koska hänen velipoika on Adam Lambert. Adam asuu miun luona, Saulista tuli Jack kun hän muutti Edenin Suzannen kissaks.

Raportteja kipeistä kissoista tulee miulle päivittäin, puhelin soi ja viestipoksit huutaa (sana on todellakin kulkenu että nyt on saarella kissa-asioitten hoitaja). Suhailen ympäri saarta auttamassa ja kuskaamassa lääkkeitä sen minkä kerkiän. Kaikki ei selviä, mutta onnistumisiakin on. Yks päivä viime viikolla soittivat Mango Divesta että heiän mirri sairastaa, tuu auttamaan. Polkasin mestoille, alotin lääkityksen, ohjeistin jatkotoiminnan. Eilen kävin kysäsemässä kuulumisia, kissa on toipunu ja voi hyvin. Että lämmitti mieltä tuommonen hyvä uutinen!

Peukut tanaan ja hyviä viboja tähän suuntaan että Jack toipuis. Kiitos!



Puskee kukkaa, siis ELÄÄ!

Vihreää. NOT DEAD!

Aloe Vera. NOT DEAD!

Kukkii, siis elää
TOTALLY DEAD!


tiistai 24. syyskuuta 2013

Lisää juttuja Iltaläpyskässä!

Iltaläpyskän jutun jatko-osat nyt julki! Uumama!

Runkkareista ja muusta kerron täällä:
 http://www.iltalehti.fi/matkajutut/201309230113203_ma.shtml


Ja sitte sormi ojossa saarnaan että kui täällä oikeen pitää matkustella:
 http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2013092317449862_ma.shtml

Runkkarithan aina kiinnostaa kaikkia, siks niihin liittyvät plokipaskannukset on saanu oikeen oman täpän, jolla löytää ne kaikki. Klikkaa "runkkarit" ja hämmästy!

Kyllä kuulkaa varhaiskeski-ikänen nahistunu nautaki viä herättää uroksissa himotusta joskus! Ihanaa!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Asiat muuttuu ja minä myäs. Jos on ihan pakko.

Ihmiset on valmistettu sualista ja lihasta ja verestä ja karvoista ja hormooneista ja muutosvastarinnasta.

Muutosta ehkä kaivataan, mutta ku on niin mukavan tuttua ja turvallista ja helppoa kun asiat vaan pysyis ennallaan. Tämä pätee kaikkiin asioihin elämässä. Helpompaa olla siinä paskassa parisuhteessa ku että lähtis siitä ettimään omaa asuntoa ja eroomaan. Ja sellasta. Itte esmes taistelin ihan vitun kauan kosketusnäytöllisiä puhelimia vastaan, näin jos ponkastaan Elämän Isoista Asioista ihan toisaalle. Minä haluan että on näppäimet! Minua epäilyttää jos puhelin tietää miten päin se miun käessä on ja venkslailee näyttöä sen mukaan! Ei mitään nettiyhteyksiä, jumalauta! Internetti asuu tietokoneessa eikä puhelimessa!

Näin projektipäällikkö IT-alalta, päivää vaan, olen aina ollut edelläkävijä. Suostuin kosketusluuriin vasta kun tuli tyäpaikan Korkeimmalta Taholta ukaasi että se on sellanen homma että joka iikka meijjän firmassa, myäs se yks hapan siellä takarivissä, saa luvan hankkia luurin joka on nykyaikaa, eikä mikään muinaisjäänne.

Tämä alustuksena sille, että asiat muutuu myäs miun Hiekkakikkareella. Juujuu rakennetaan minigolf-rataa ja tulee tyylikkäitä putiikkeja ja majataloja ja ravintelit tekee raivolla pientä kasvoinkohotusta ja sellasta. Mutta miuta suurimmin koskettava muutos on se, että mein regeipändit ei soita enää Kakkosen Koralpiitsillä! Jumalauta!

Selvähän se toisaalta on, että ku miä muutin pois Kakkoselta, ni koko paikka alko samantiän näivettymään. Mutta kyllä vimonen niitti on tuo, että pändi lopetti siellä soittamisen. Helvetti soikoon!

Asiaan liittyy ilmeisesti kaikenlaista draamaa ja kähmintää kulisseissa, kaikkea en edes tiedä, mutta pojilla ja Kakkosen Kuppilan pomoilla meni vissiin sukset ristiin. Miä en ala tarkemmin juaruumaan näin julkisesti, mutta homma meni sellaseks lapselliseks pelleilyks. Vimonen niitti ainaki pändin pojille tais olla ku hyö oisivat tullu soittamaan, mutta Kuppilan Pomon aviomiäs piilotti mikrofoonit, ni eipä pojat paljo voinu siinä sitte keikkaa vejellä. Näin asioita hoitavat aikuiset.

Siinä kohin näin senki ihmeen kun good-vibrations-don't-worry-be-happy-smiling-and-shining-regeijätkillä mittarit veti punaselle ja ilmassa leijui vahvaa hiiltymisen tuntua. Sellanen on harvinaista.

Ilmassa on myäs vahvaa omiin muroihin kusemisen tuntua, koska fakta on, että jollei Kakkosen Kuppilassa ole livemusaa, siellä ei ole myöskään iltasin asiakkaita. Muttei pomoja ilmeisesti kiinnosta, ne lähtee vuodenvaihteessa ns. vittuun (no, Gili Menolle vaan, mutta kuitenki pois). Kuppilan ja koko Kakkosen omistaja sen sijaan on pändin kanssa hyvissä väleissä ja ovat tiättävästi sopineet että jahka nua yhet tuosta lähtevät toisaalle ni sitte taas pändi tuleepi soittamaan.

Rämpyti-rämpyti ät Ozzy


Tämä tarkoittaa sitä, että jopa miä, Hiekkakikkareen muutosvastarintainen Ihmisraunio, olen joutunu liikuttamaan bärsettäni aivan uusille reviireille. KAUHEAA! Liian jännää! Mutta ei auta, ja kyllähän sitä pystyy ihmeisiin jos on pakko.

Pändin perässä mennään siis, ku se jotenkin vaan kuuluu siihen bintsun kupeeseen se, että pojat rämpyttää no woman  no cryta siinä ja huutelee sieltä välillä että KIPPIS. Perjantaisin käyään Trawangan Divessa ja sitte satunnaisina muina iltoina Trawangan Diven naapurissa Ozzyssa. Ozzy on kiva mesta, siä istutaan varpaat hiekassa, palvelu on hyvää ja ruaka on hyvää, ja iso bintsu maksaa vaan 30 000 rupiaa ja se on nimittäin edullinen iso bintsu täällä.

Asiat muuttuu, ja minä myäs. Jos siis on aivan pakko.



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Viizumi toiseen suuntaan

Mikko laitto viästiä että "ihme sekoilua toi viisumihomma". Juu. Ohan se vähän.

Mutta sitte Mikon innoittamana kävin vilkasemassa Suomen Jakartan suurlähetystön sivulta, millai järjestyy viisumi toistepäi. Jos siis vaikkapa indonesialainen haluaa käyä Mordorissa. Lukaistuani tuan tsydeemin, olen kiitollisuudesta mutkalla että meitä schengeniläisiä  nipottajia tänne ylipäätään päästetään En marise enää ollenkaa omista viisumisäädöistäni.

Jos minä olisin valtio, ni kyllä miulla olis sellanen periaate että jos siä rapsutat miun selkää ni miä rapsutan siun selkää. Jos siä vaadit miun kansalaisilta tämmöstä, ni miä vaadin samat asiat siun kansalaisilta.

Kattokee ja kummastelkaa:


Viisumihakemuksen käsittelyä varten tarvitaan seuraavat asiakirjat:
  1. Täytetty ja allekirjoitettu viisumihakemuslomake. Hakemukseen tulee liittää valokuva (koko n. 35x45 mm)
  2. Täytetty Matkasuunnitelmalomake
  3. Hyväksytty, voimassaoleva passi, jonka tulee olla voimassa vähintään kolme (3) kuukautta suunnitellun matkan jälkeen sekä kopio passin henkilötietosivusta.
  4. Matkustusvakuutus, jonka voimassaolo kattaa viisumin voimassaolon ja alueellisesti koko Schengen-alueen. Vakuutuksen korvaussumman tulee olla vähintään 30,000 euroa ja vakuutuksen tulee kattaa äkillisestä sairastumisesta ja tapaturmista aiheutuneet kustannukset (ml. potilaan kotiinkuljetus) sekä kotiuttamiskustannukset kuolemantapauksen sattuessa.
  5. Edustusto pyytää hakemuksen liitteeksi erilaisia asiakirjoja, joilla osoitetaan suunnitellun oleskelun tarkoitus, edellytykset ja kesto. Tällaisia asiakirjoja ovat esim. matkaliput (hakuvaiheessa riittää lippuvaraukset), vahvistettu hotellivaraus, yksityinen kutsukirje ja virallinen kutsu. Kutsu on vapaamuotoinen asiakirja, josta tulee käydä esille kutsuvan yrityksen tai yksityisen henkilön yhteystiedot sekä kutsuttavan tiedot, kuten esimerkiksi nimi, syntymäaika, osoite, passin numero, matkan tarkoitus ja kesto. Jos kyseessä on yksityiskutsu, kutsuun on hyvä merkitä, mikä on kutsujan ja kutsuttavan välinen suhde, esimerkiksi ystävä, puoliso, sukulainen jne. Kutsu ei kuitenkaan ole viisumin myöntämisen tae.
  6. Hakijalta voidaan pyytää myös muita kuin edellä mainittuja selvityksiä, kuten matkareittiin, kulkuneuvoihin ja paluumatkaan, toimeentuloon sekä varallisuuteen ja työpaikkaan liittyviä selvityksiä.
  7. Alaikäiseltä lapselta vaaditaan vanhempien suostumus matkaan, jos lapsi matkustaa ilman vanhempiaan. Allekirjoitus tulee vahvistaa notaarilla. Lisäksi tarvitaan lapsen syntymätodistuksesta jäljennös.
  8. Edustusto voi myös pyytää hakijan henkilökohtaiseen haastatteluun selvittämään matkan tarkoitusta.
  9. Hakija vastaa allekirjoituksellaan hakemuslomakkeessa annettujen tietojen oikeellisuudesta. Hakijan on allekirjoitettava hakemuslomake henkilökohtaisesti, silloinkin kun hän käyttää viisumin hakemiseen asiamiestä. Mikäli lomaketta ei ole allekirjoitettu tai lomakkeen on allekirjoittanut joku muu kuin hakija, hakemuksesta tehdään kielteinen päätös.
  10. Viisumihakemuksen käsittelyyn tulee varata vähintään kaksi viikkoa.
  11. Hakija voi täydentää hakemustaan kahden vuorokauden kuluessa hakemuksen jättämisestä, toimittamalla edustustoon pyydettyjä selvityksiä.
  12. Hakemuksen käsittelyprosessista tai tehdyistä päätöksistä ei anneta tietoa kenellekään muulle, kuin hakijalle itselleen.



Että helepolla eivät vyäry komiat indoneessialaiset könsykkäät mordorilaisten naisia, tyäpaikkoja, mansikoita tahi verorahoja viemään!

Viizumi, nyt kutzuu mua viizumi. Ja muita kuivia aiheita.

Iltaa! Ihmisraunio jatkaa saapuneen palautteen läpikäymistä. 

Juu. Mut sit seuraaviin aiheesiin, jota on miulle tulleissa viästeissä kauheesti kyselty. Ekana viisumit tahi oleskeluluvat ja semmoset. Että kui miä tääl oikee keplottelen olemiseni ja mitä jos sinne tulee ni kuinka asiat oikee hoietaa. No kamoon, piäntä oma-alotteellisuutta hei, asiat löytyy internjetistä kyl!

No mut selostanpa ny kuiteski. Ja sori, täst tulee nyt kuivan asiallinen kirjotus, eikä sisällä vittuilua mihinkään suuntaan. Jollei aihe kiinnosta ni jatkakaa matkaa, ei tätä kannata lukee, ei siä oo tulossa mitää nokkelaa, kuivaa shaissee vaan!


Indonesian viisumikäytäntö hankaloittaa olemista kyllä, jos aikoo siis pitempään mestoilla lorvailla. Oi kuinka ois ihanaa jos tääl ois sama meininki ku vaik Mälesiäs tai Singapores, eli et 90 vuorokauden oleskelun salliva leima pläjähtää passiin senku vaan maahan saapuu. Mut ei. Indonesiaan tulemisesta pitääpi maksaa eikä täällä pöllöilylle suoda järin pitkästi aikaa. Buu!

Faktat, tällä hetkellä, turistiviisumeihin lyhykäisesti:
  • 30 vrk viisumin voi ostaa useimmilta lentokentältä saapuessaan. Maksaa 25 USD ja muitakin valuuttoja ainakin Balin lentsikkakentällä vastaanotetaan. Jostain löytyy ajantasanen lista lentokentistä mistä tän ns. Visa On Arrivalin saa, mut en jaksa nyt ettiä et mistä. Kaivakaa itte.
  • 60 vrk viisumin voi hakea ENNEN maahan saapumista jostain Indonesian lähetystöstä tahi konsulaatista. Mainittakoon, että tuommosen viisumin hakeminen on joka paikas vähä erilaista. Jossain halutaan kopioita passista ja luottokortista ja jossain ei, jossain halutaan kaks passikuvaa, jossain riittää yks, jossain kestää monta päivää saaha se viisumi ja jostain sen saa vuorokaudessa. Helsinkin lähetystön viisumisivu on täs, lukekaa siältä tarkemmin mitä lipui ja lapui pitää toimittaa ja kuinka asia siällä hoituu. Viisumi maksaa joka paikas suunnilleen saman verran (olkoha se jotain noin 40 egee), ainakii kaikkial missä miä oon tämmöstä viisumia hakenu.

Suasittelen muutenki tsekkaamaan viisumisäännökset ennen lähtöö vaik tualta Hesan lähetystöstä. Tuppaavat aina välillä muuttumaan.

Turistiviisumeihin voi hakea 30 vrk jatkoa eli extensionia. Vaikka jossain virallisissa yhteyksissä sanotaakii että viisumin jatkaminen ei ole mahollista. Paskapuhetta. Extensionia kinutaan paikallisesta Imigrasi-konttorista. Täs miun lähellä ni Balilla on semmoin ja Lombokilla Mataramissa on semmoin ja on niitä muuallakii. Imigrasiin voi mennä itte ja hoitaa kaiken häslinkin edullisesti. Tai sitte voi antaa asian jonkuu lakimiähen/viisumitoimiston hoiettavaks. Sillo joutuu maksamaan enempi mutta säästänee hermoja ja aikaa. Jos on kontakteja ihmisiin, joilla on kontakteja viranomaisiin, niin asian saa hoiettua itekkii tosi nopeesti ja ilman sähläämistä ku livauttaa hiukkasen seteleitä passin välissä.

Viisumiin voi hakea jatkoa yhen kerran. Sen tiedän kokemuksesta. Huhu kertoo että on ehkä mahis saaha yks ns. extension siihe extensioniin, mutten oo kokeillu itte ni en ala siitä mitään neuvomaan.

Itte hoidan tällä hetkellä extensionit Lombokilaisen lakimähen avulla. Hänelle maksan 600 000 rupiaa laaki. Passin saan hälle yleensä toimitettua miun sukelluspuljun avulla, kert aina on joku menossa Lombokille ja lakimiehen pakeille (sama lakifirma hoitaa kaikki miun sukelluspuljun lakihommelit, nääs). Eli itte senku pyllyilen täällä eikä tarvi sen enempää asian eteen tehä. Passi tulee siältä sitte jossain kohin takasin ku joku siellä taas käy kääntymässä.

Jos siis hakee ennen maahan tuloa 60 vrk jostai lähetystöstä ja sitte siihen yhen 30 vrk extensionin ni voi olla rauhassa kolmisen kuukautta. Tämän jälkeen pitää poistua maasta eli tehä ns. visarun johonkii, missä on Indoneessian lähetystö tai konsulaatti, ja hakee sieltä sitte uuen 60 vrk viisumin.Singapore on hyvä, siellä lähetystö toimii hianosti, mutta viisumin saaminen kestää pari päivää ja Singapore on ihan vitun kallis paikka lorvailla. Nyt ku Air Asia lentää suoraan Balilta Kota Kinabaluun Malesiaan ni suosittelen sitä jos niiku täältä miun huudiloilta lähtee visajuoksulle. Siä on edullista olla ja paikallinen konsulaatti rykäsee siulle sen viisumin vuorokaudessa.


Tai, sitte jos ei millää haluu poistua maasta, ja omaa suhteita ihmisiin jotka tietää ihmisiä joilla on suhteita oikeisiin paikkoihin niin asiassa on toki keplottelun mahdollisuus, kun vähän voitelurahaa ottaa käyttöön. Lukekaa täältä lisää.

Näin siis ku ollaan turistiviisumilla liikenteessä.

Turistiviisumin sijaan voipi hommata lähetystöstä tai konsulaatista ns. social visan. Se on kans 60 vrk, mutta poikkeaa turistiviisumista sillai, että vaatii vähä enämpi papereita. Ja sitte siähen voi hakea 4 kertaa 30 vrk extensionin, ja täten saa siis olla puolisen vuotta maassa poistumatta välillä mihinkään.

Sitte on olemassa jotain eläkeläisviisumeita ja pisnesviisumeita ja semmosia. Niistä kert ei ole omakohtasta kokemusta, viälä, ni en ala selostaan. KVG! Ja sitte semmonen tyälupaviisumioleskelulupaspektaakkeli ni sitä kuttutaan nimellä KITAS. Ja sellanen maksaa paljo ja vaatii oikian tyäpaikan joka siulle sen takaa, mutta antaa oikeuren olla maassa vuoden.

Itte olen siis toistaseks keplotellu turistiviisumeilla ja niihi haetuilla jatkoilla. Välillä on maahan saapuessa passintarkistajat vähän tentannu että mitä vittua siä ramppaat täällä koko ajan, mutta eihä sitä missään oo rajattu että montako kertaa siä saat Indonesiassa käyä ni minkäs ne sille voi.

Miulla on tähtäimessä hoitaa omalta osaltani tää asia sellaseen kuasiin, ettei tarvitte koko ajan olla viisumiasian kans häsläämässä. Kerron siitä sitte jos ja kun asiat siltä(kin) osin järjestyy.

Seuraava aihe, mitä on vitusti kyselty, ni on täältä tyäpaikan löytäminen. Että miten oikee mitä hä. Asia on miulle itteleniki yhä arvoitus, mutta jotain tiiän sentäs.

Sen tiiän, että jos on sukellusopettaja ni varsinki high seasonin (noin kesä-heinä-elo-syyskuu suunnilleen) aikana tuskin on vaikeuksia löytää sukellusduunia. Mutta en oo sukellusopettaja, en vielä ees dive master (naurattaa jo koko homma, mutta kyllä miä joskus valmistun! Tässä ei vaan oo nyt kerenny!) ni sukeltelulla ittesä elättäminen ei oo miulle mahollista tällä hetkellä.

Miun täällä asuvat länkkäritutut tekee enimmäkseen sukellusduuneja ja jos ei sellasia ni  sitte ne sijottuu lähinnä ravinteli- ja majatalo-aloille.Monella on toki myös oma bizniz.  Sukelluspuljut on lähes kaikki länkkäriomistuksessa. Italialaisia on paljon ja heil on hotelli-ravinteleita.Viime aikoina on noussu paljon tyylikkäitä pieniä putiikkeja, jotka on länkkäriomistuksessa.

Täällä ei oo olemassa mitään työvoimatoimistoa. Duunit löytynee ns. viidakkorummulla ja suhteilla. Näin miulle nyt ainaki on toistaseks käyny, en oo varsinaisesti itte asioitten eteen laittanu tikkua ristiin. Kissaduuni Gili Eco Trustilta järjesty kun Lutwala Diven big boss sitä miulle ens ehotti (sen jälkeen ku ilmotin et vittu miä Suameen lähe, jään tänne) ja sitte vei asian oikeitten tahojen päätettäväks. Tuurauskeikka Edenistä hoitu myäs Lutwalan kautta, koska heiän kautta olen tutustunu Edenin omistajaan.

Palkkataso on matala. Eihän täällä kukaan rikastumassa ole, kuhan sen verran sais että voi täällä elellä. Enkä tiiä miten nuo kaikki pisnekset rahaa tuottaa, varmasti jotkut tosi hyvin. Mutta jos nyt osviittaa haluutte liksoista saaha ni tiiän että paikalliset jotka on vaikka jossain majatalossa duunissa, siivoovat huaneita ja semmosta, ni hommat menee niin et liksaa tulee noin miljoona tai vähän päälle rupiaa kuukaudessa (miljoona on tän hetkisellä kurssilla noin 65 euroa). Kuukaudessa saa pitää neljä vapaapäivää. Muuten ollaan töissä melkeen koko ajan. Moni paikka tarjoaa paikallisduunareille myös majotuksen, joka toki helepottaa elämistä.

Pändin pojat, ainaki noi miun tutut eli S2B ja Jah On Holiday, ne saa yleensä noin sata tuhatta rupiaa per lärvi per keikka, riippuen paikasta missä ne soittaa. Nousisikko siä kuuella ja pualella eurolla ees sängystä, saati että soittelisit keskellä yätä kitaraa 4 tuntia kekkuliselle turistiköörille?


Kuvan musikantit liittyvät tapaukeen


Sellasen viä lopuks totean et eihän täällä duuni tunnu duunilta. Ihan ku lomalla olis. Jos Mordorissa oisin painanu IT-rojektipäällikkönä ilman ainuttakaan vapaapäivää liki kaks viikkoa, minkä ajan oon nyt Edeniä pyärittäny, ni oisin jo aivan lataamokuosissa. Mutta ku täällä "konttori" on kahisevain palmuin katveessa ja aurinko paistaa, ni ei tätä tyäks oikee voi ees sanoa.

Hämmästyttää itteäniki yhä että niin vaan täs asiakaspalvelualalla nyt olen, eikä tunnu missään! Rupattalen asiakkaitten kans ihan tuosta vaan ja kivaa on. Tosin on ollu vaan mukavia asiakkaita. Yks mulkku oli yhen yän, mutta onneks ei pitempään.

Tää pesti loppuu reilun viikon päästä, saapi nähä mitä sitte sen jälkeen. Ehkä jotain jostain tupsahtaa. Pitääpi laitella sanaa kiertoon että kröhm-kröhm, oisin jotain palkallista puuhastelua vailla.


Jälkisanat (yllä olevat tekstit kirjoteltu eile illalla, nyt onki jo tää päivä ja aamu): kissat on toipunu eilisestä lääkärivisiitistä hyvin. Damien on miun vieraskammarissa vielä, ja nyt lähen palauttamaan Trawangan Oasiksen äitikissan takas lapsostensa äärelle. Sitte pitää kaahata kylille, on vietävä kirppusamppoota kirppuselle kissanpennulle ja mentävä auttamaan jotain pimua antamaan kissalleen lääkepistos. Ja pitää rehvata Ganda joka on pykertäny miulle käyntikorttimallit ja lähtee Lombokille niitä painattamaan. Ja Edenissä on hengailtava myähäseen iltapäivään saakka. Sitte on käytävä varaamassa yhille Mordorilaisille majotusta (ens viikol on ruuhkaa, mordorilaisia coming ja oikeen neljin kappalein!) ja kai sitä yhelle kaljalleki on kerettävä.

Tyäpäivä, hyvä päivä!



lauantai 21. syyskuuta 2013

Pakomatka, pakoputki, mitänäitänyo

Vahin kännisiä kissoja tässä. Eläinlääkäri kävi nääs kylässä. On siis aikaa tapettavana, siispä kirjottelen!

Palatakseni palautteisiin, jota tua iltaläpyskän juttu on ylleni vyäryttäny. En jaxa nyt kuivaa asiaa eli tyhjentävä tilitys ihmisii askarruttaneista aiheista eli viisumit ja työpaikat ja semmoset, niihi palaan tuonnempana.  Sen sijaan nyt on oikee hetki kirjottaa asiasta, joka miulla on muutenki ollu jo pitkään sellasena kutinanananananana sormenpäissä et tästä miun pitää jossai kohin avautua.

Sitte ku Teemu kirjotti plokissaan asiaa liippaavan lätinän ja sitte ku oli keskustelupalsta-tms-kommenttia asiasta ni totean et nyt jos koskaan! Tartun tähän! (ai lav noi keskustelupalsta yms viästiketjut! Siältä voi ammentaa viälä pitkään, ja jos ei muuta ni ainaki hyviä nauruja!)






Yleinen kuvitelma on, että kaikki jotka tekee tämmösiä isoja ratkasuja elämässään, ni myä ilman muuta lähetään jotain asiaa karkuun. Paetaan jotain, kun ei kyetä kohtaamaan todellisuutta, arkea, ongelmia tai jotain. Nää kommentit tulee usein melkosen ylimielisyyden sävyttämänä. Että MINÄ olen vahva ja kestän, SINÄ olet heikko ja pelkuri koska pakenet. Sitte muistetaan myäs muistuttaa, että arki se on siä paratiisissakin ja että ei ongelmiaan karkuun pääse ja routa ja porsas ja taivaanrannanmaalari ja kyllä se kuule se elämä opettaa ja sitä rataa.

Miten myä mordorilaiset ollaa kasvatettu tällee että hyväksyttävää, sankarillista on kärsimys? Vaikeudet kasvattaa luannetta, vaikeuksien kautta voittoon! Ei tämä elämä kenelläkään mitään ruusuilla tanssimista ole, eikä kuulu ollakaan! Tuskassa ja kamppailussa, siinä on glooriaa! (peeääs. mitä vittua on glooria, tajusin just et en tiiä). Ja hyi se on kamalaa jos joku kehtaa poiketa Siitä Oikeasta Tavasta Elää ja tehä toisenlaisia ratkasuja, ja menee viä, se saatanan hippi, ja löytää sitä kautta siallulleen rauhan ja ittelleen onnellisen miälen! Jumalauta!

Ehkä tämä on pakoa ja karkuun lähtemistä, mutta ei miun kohalla ainakaan mitenkään negatiivisessa sävyssä.  Miä olin vaan vitun tympääntyny elämääni, se oli pyäriny samaa rulettia jo vuoskaudet enkä miä nähny mitään tietä ulos, olin ihan käetön lapanen ja junnasin vaan. Odotin jotain, mutten tiänny mitä. Se olo, se odottava olo, miulla on ollu niin kauan ku miä muistan. Sellanen olo, että kyllä miun elämä tarjoaa miulle vielä JOTAIN, joskus, ja sitte ku se eteen tulee ni miä tajuan että TÄTÄ miä oon koko elämäni vartonu. Välillä tuli sellasia hetkiä että putosin henkisesti paskakaivon pohjalle ja velloin fiiliksissä, et vittu tää elämä mitään tarjoa, tätä samaa saatanan paskaa se on hautaan saakka.

Lopulta, ku oli viäteri tarpeeks kireelle päässy, ni miä tajusin, että pelkkä odottaminen ei riitä. Ei kukaa oo tulossa soittamaa ovikelloa joku päivä ja tuomaan miulle tarjottimella jotain maagista Ratkasua Kaikkeen. Kyllä miun on yksinkertasesti lopetettava kärvistely siin odotellessani. Oli potkastava itteeni perseelle, otettava vastuu tulevaisuuesta omiin piäniin nakkisormisiin kätösiini, koska ei oo tulossa mitään kaiken muuttavaa ihmettä, jollen mitä itte tee elämälleni jotain. Oli tehtävä jotain, jotain tarpeeks isoa ja erilaista, että miä saan elämäni muuttumaan ja pääsen irti siitä jumituksesta mihin olin joutunu.

Teemulla kävi toisin. Se lopetti viinan kans läträämisen ja sillä lailla muutti elämänsä ja löys ittestään ihan uuen, onnellisen ja hoikan, miähen (syä jo jotain, siä senkin solakka Suamiin!). Oon tavattoman onnellinen Teemun puolesta. Valtavaa vahvuutta osoittaa, että pystyy muuttamaan elämänsä tuol viisii. Hattu pois päästä ja syvä kumarrus!

Miä itte taas oon toisenlainen ihmiin, heikompi ehkä. Miä en usko että olisin kyenny repimään ittiäni irti  asioista, jollen ois ottanu jalkojani (eli lentokonetta) alleni ja lähteny tarpeeks kauas, niin henkisesti ku fyysisestiki. Miun piti oikeasti ottaa etäisyyttä siihen elämään, ja vasta sitte miä pystyin jotenkii rauhottumaan ja ymmärtämään asioita uuella tavalla. Tajuumaan, mitkä asiat on tärkeitä ja mitkä ei. Niitä tärkeitä ei paljon ole, ja se on ollu valaiseva huamio.

Mikä toimii yhelle, ei vältsysti toimi toiselle. Yx tykkää äiteestä ja toinen tyttärestä -homma niinku.

Jokaiselle suatakoon sen oman polkunsa ja paikkansa löytäminen, ihan just silviisii ku sen haluaa kukin löytää.

Täällä Hiekkakikkareella oon nyt. Odottava olo on poistunu ja tilalla on fiilis, että oon ikäänku perillä.


Olen perillä....

...ja elämä on silkkaa ilotulitusta! Ja vaikkei olis ni ainaki on lämpöstä, saatana!


Tohinaa änd touhotusta

Herraisä. Niinku oon elvistelly että kiireestä täällä eroon pääsee, ni jumalaare ei sittenkään! Tohinaa änd touhotusta piisaa. Majatalo on täynnä, asiakkaita tulis ovista ja ikkunoista jos ois tilaa. On hyväntekeväisyys-häpeninkin järjestelyä. Eläinlääkäri tulee tänään käymään joten on ollu sen takia säätämistä ja siinä menee tää päivä aika tarkoin. Kaverei tulee ens viikolla ja niille piti käyä tinkimässä kräkkiluolasta murju. Sähköposti huutaa asiaa jos toistaki.

Ja saatana pitäähän sitä ihmisen välillä kaljalleki keretä, ja regeitä pällistelemään, ihmisten ilmoille, niinku.

Mut nyt tulin vaa kertomaan että ihana Jessi on kirjottanu hyvän jutun, lukekaa se täääääääältä.

Ja sit toki tulin esittelee miun kissa-tapahtuman hianon julisteen, jonka miun hyvä kaveri, pändin laulaja (ja mukava miäs muutenki) Ganda on pykertäny. Komia on. Tapahtumasta kerron lisää myähemmin, mutta sanon jo nyt että mykistävää on ihmisten tuki tälle miun kissahääräykselle. Voi että!


perjantai 20. syyskuuta 2013

Vanhaa paskaa

Aurinkonlaskuhommelit The Menggong-baarissa

Koska miun plokiin on nyt tullu ihan vitusti uutta porukkaa (saattaa olla jo kolme lukijaa! Olen menestys!) ja ku miä justiisa hoksasin kattella plokkerin tilastoja (ei, kukaan ei oo viä tullu tänne hakusanoilla "puhvelin esinahka") ni aattelin laittaa jakoon muutaman vanhan tekstin, jotka on ollu niiku eniten luettuja kautta aikain. Historian siipien havinaa ja sellasta.

Kaikkien aikojen ylivoimasesti luetuin plokipaskannus tähän mennessä on "Perse ja Perhentian". Johtuneeko siitä että siä on kuva miun paljaasta, luteitten syämästä perskannikasta? Tällä alustuksella, miä kuulen tänne Hiekkakikkareelle saakka kuinka tyä jo klikkaatte tuota linkkiä. Omalla vastuulla sitte, perseeni ei ole nättiä katteltavaa, miltään kantilta. Ja tuo luteitten rouskinta oli vasta alkusoittoa helvetille joka oli tuloillaan. Kun luteet oli kalunnu miun ihon tyystin auki, ni Perhentianin saaren rantahietikolla maatessa keräsin itteeni ihonalasia matoja. Siinä oli nimittäin huumor seitinohkasesti koetuksella kun huomasin että liki joka ainosta puremasta lähtee madon kaivama piäni polku. Kutina oli järjetön ja mielehterveys koetuksella. Kesti jonku 2 viikkoa ennenku pääsin kunnon lääkäriin, joka tiesi millä noista veikeistä otuksista eroon pääsen. Siinä kohin perse ja koko muukin kroppa muistutti jo Tokion metrokarttaa, matojen kaivamat tunnelit peitti liki kaiken kainaloista polviin saakka. Nykysin miulla on AINA kasa matolääkkeitä hollilla, koska näytän niitä melko säännöllisesti tarvittevan. Noita samoja matoja miulla on ollu useempia kertoja jo, mutta tuon ekan kerran jälkeen yleensä yks kerrallaan eikä mitään kokonaista matoarmeijaa. Ykski mato ihon alla möyrimässä aiheuttaa sellasen kutinan että yäunet menee ja hulluus alkaa hiipiä ylle. En tänä pänäkään tajua miten pidin itteni ees jotenkuten kasassa sillo ku miulla oli lähemmäs sata matoa yhtäaikaa. Mysteeri on tuo kyllä.

Sitte on luettu kovasti miun tunnelmia, kun tuli reissuunlähöstä vuosi täyteen. "Vuosipäivä"-fiilikset ei oo tuosta mikskään muuttu, paitti sen suhteen että vitut miä tästä mihinkään Mordoriin tule jollei oo ihan pakko.

"Lapset on tahmeita". Se on fakta. Minuun vissiin unohettiin valmistusvaiheessa asentaa se dikitaalinen kello joka pistää hinkumaan lisääntymistä. En oo koskaan ipanoista kauheesti välittäny, enkä välitä vieläkään. Mutta oon oppinu niitä täällä sietämään, jo senkin takia että lapsia näkee täällä silläviisiin vapaina enemmän ja ne kasvaa tuos muun meiningin ohes ilman sen kummempaa hysteriaa.

Sitte yhen kissanpennun kuoleman vierestä seuraaminen pisti miut miettimään elämän lyhkäsyyttä ja semmosta. Avauduin henkevistä aiheista. "Kuolemasta, elämästä ja onnesta, ufoista, aaveista ja jumalista, perheistä, parisuhteista ja 300-elokuvan spartalaisista" -lässytys on toki vähän sekava, mutta kyllä siä ehkä joku pointintynkäkii jossain kohin on.

Riittäkööt nämä näin katsaukseksi menneeseen! Uutta paskaa tulee later!

torstai 19. syyskuuta 2013

Päivän Dimmut

Kauheest kaikkee äksöniä tässä, majatalo on täynnä ja kissarojektiki juoksuttaa ympär saarta. En oo kerenny kirjottelemaan fanipostiin vastauskoosteita nyt.Palataa niihi myähemmin.

Mainitten muuten täs kohin, että kaikki suoraan miulle henkkoht tullu palaute on ollu pelkästään positiivista ja oon siitä kovin otettu. Kiitos! Että vaikka edellisessä, raha-aiheisessa postauksessa lipesin ehketi hiukkasen vittuilun puolelle ja annoin ehkä vääristyneen kuvan et palaute on ollu tollasta perseilyä vaan, ni se ei piä paikkaansa. Enimmäkseen oon ihan et vautsivau ja nua keskustelupalstahommat on vaa naurattanu, että emmiä niistä oo nokkiini ottanu.

On ihanaa olla ihmisraunio!

Enivei, koskaan ei missään oo likaa kuvia kissapennuista! Siks nyt tulee kooste Dimmuja eikä mitää tyhjänpäivästä paskanjauhantaa! Aijjettä se on söpö!

Muista kissahommista on uutisii kissaplokissa. Puhelin soi ja sähköposti vinkuu, kissarojektilla pitää kiirusta!





Dimmu haluis et Seek leikkis sen kans, mut koska Seek on jo teini-ikäin ni vittu se rupee lasten kans peuhaan

Sit koklataa et lähtiskö Lipsasen Danny meininkeihi, mutta vastaanotto on viileä



keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Manimanimani mast bii fani


Ihmisraunio Hiekkakikkareelta tässä taas moro! Aurinko paistaa ja tuuli kahistuttaa palmuja. On lämmintä, on mukavaa, elämä o hianoo!

Mutta sitte asiaan.



Miun raha-asiat on askarruttanu kansalaisia valtavasti. Ei oo ihan yks eikä kaks ihan henkkoht viestiä mitä tuntemattomat ihmiset on laittanu ja tiedustellu asiasta. Ja sitte jos lähetään tonne ihan julkiseen keskusteluun, mitä tuo miusta Iltalehes ollu juttu on poikinu, sielläki asiaa mietitään. Ja ollaan osittain hyvin, hyvin närkästyneitä. Ettäs kehtaan tälläviisii elellä, helvetin pummi, MMMMMEIDÄN verorahat, saatana, takasin ei oo tulemista!

Kirjotin jo ennen reissuun lähtöä aika tyhjentävän selvityksen siitä, miten miä tän pelleilyn oikeen rahotan. Kehotan että tyä kaikki kaks lukijaani niivitätte kursorii tähän ja siirrytte lukemaan sen vuodatuksen. Sieltä selvii suurin niistä kysymyksistä, mitkä on käsitelly sitä et miten miä tämmösen lorvailun oikee oon rahottanu. Kenenkään verorahoja täs ei valitettavasti oo mällätty, niin mukavaa ku se oliskii saaha rahaa tekemättä sen eteen mitään. Tuas vanhas raha-löpinäs on myäs jonkinlaista kustannusarviota, joka on toki pitäny kutinsa jotenkuten. Palaan toteutuneeseen budjettikatsaukseen marraskuun alussa, kun tulee 2 vuotta tropiikissa perseilyä täyteen.

Haluun jälleen kerran painottaa sellasta asiaa, että tämä ei vaadi mitään lottovoittoa eikä perintöä eikä roopesetämäistä rahakasaa, ei miullakaan sellasia takataskus oo ollu, ikinä. Eikä tule jatkossakaan olemaan. Kaiken avain on - alleviivaan oikeen - asioiden laittaminen matkailua suosivaan tärkeysjärjestykseen. Jos se reissuun pääsy on siulle ihan vitun tärkiää, ni keskity siihen. Asiat on järjestelykysymyksiä vaan.



Mitä tulee noihin maanmainioihin keskustelupalstakirjotuksiin ni yllä yksi esimerkki. Tuasta miä loukkaannuin syvästi siksi että haukutaan sosiaaliseksi pummiksi. Ensinnäkin olen epäsosiaalinen! Toisekseen ni vaikka Kela on miut jo heivannu vittuun (nii, tiäsittekö että vuoden ulkomailla lorvimisen jälkeen lentää sosiaaliturvan piiristä ulos eli oho, ei oo asiaa kenenkään verorahoihin! Kelatkaa!) ni Mordor ei ole vielä ainakaan perunu miun kansalaisuutta eli kyllä kuulkaa jos tulee iso pipi niin tulen vallan huoletta takasin sinne inisemään ja syämään teiän kaikkien mansikkakakut . Lälläslää!

Ja kerron hei nyt kans että oon tän reissun aikana saanu siältä Mordorista palkkatuloja ja maksanu niistä ihan roimat verot. Arvakkaa riepooko ku niillä MIUN verorahoilla on sitte hyysätty jotai lähiökuppilan pultsariporukkaa ja annettu terveyrenhoitoa joilleki räkänokille? Vaikken miä itte ees asu Suamessa enkä saatana ole ees Kela-korvausten piirissä? Että kyllä miun raha kelpaa mutta miulla ei ole oikeuksia mihinkään enää. Jumalauta. Syävät MIUN mansikat siällä, ai että nyppii.


Mutta sitte vakavoidutaan. Millä miä aion siis jatkossa elellä, ny ku rahat on loppumassa tyystin. Saan piäntä liksaa Gili Eco Trustilta miun kissaprojektista. Parhaillaan oon töissä yhen majatalon Taalasmaan Ullana ja kai tästäki jotain liksaa saan (se selvii sitte ku omistaja pystyy palaamaan takasin, palkasta ei oo keskusteltu, koska kun ystävä tarvii apua niin sitä annetaan eikä aleta mitää palkkaneuvotteluja pitämään). Tuuraushommia tässä ja ehkä yhes toiseskii majatalos on luvassa myöhemminki. Jahka tulee kavereita saarelle ni jotkut majottuu miun palatsin vierashuoneeseen ja kynin heiltä siitä hyvästä pientä vuokraa.  Joulukuun alussa saan veronpalautusta, satoja euroja, kattokaa ku hövelinä maksoin viime vuonna jopa ihan vitusti liikaa niitä veroja et teil kaikil poloisil siä Mordorissa riittäis julkista liikennettä ja kouluruakaa. Miulla on nyt myäs asumisoikeusasunto Hesas ja jahka sen saan vuokrattua ni siitä jää kulujen (vastike, laina, verot) jälkee käteen ehkä just ja just 50 egee kuussa, eli tämmösel viekkaal kiinteistökeinottelulla tässä sitte voipi porskuttaa ja napaansa kaivella vailla hualen häivää.

Koitan lisäks vimmalla keksiä kaikkee muuta pientä, kert piäninä palasina on elanto nyt riivittävä sieltä mistä millonki jotain irtoaa. Alottaisko piänimuatosen kissanruuan pimeän kaupan? Tarvisko joku reissujuttujen tai minkä vaan löpinän kirjottelijaa? Oisko jotaa  ihan vaikka IT-etätyätä mitä sinne Mordoriin vois täältä käsin tehä (huomioiden mein paikalliset nettiyhteydet)?

Kuten siin lehtijutuskii totesin, ni olen ekaa kertaa elämässäni nyt tyystin tyhjän päällä. Miä olen aina tehny vitusti duunia, en oo ikinä ollu päivääkään tyätön ja oon aina pitäny jemmarahaa pankkitilillä ja ollu sellain rahanatsi et ensin maksetaan laskut ja sitte jos jää jotain ni sitte syyään, bailataan tai matkustellaan. Tää nykytilanne, ku rupiaa oleen kaikki säästöt ja muut käytetty, ni tää on miulle siks todella outo ja pelottava tilanne. Mutta koitan suhtautua seikkailumiälellä, ja ohan tää aika jännää. Pitää ainakii ikänaisen toimeliaana ku enää ei vaan VOI jäähä makaamoon selälleen et hohhoijaa, ei hualen häivää.


Miulla on kuiteski yhä sokia luottamus siihen, että asiat kyllä järjestyy. Tavalla tai toisella. Ja jos ei ne järjesty ni sitte tuun takas suameen ja viän teiän kakuista mansikat ja viän teiän tyäpaikat ja viän teiän miähetkii nyt ku viämisen alotin ja vittu, viän tuhkatkin pesästä, ja sitte ku on taas sairaasti rahaa kasassa ni lähen taas enkä taaksein kattele!



Ja lopuks viä tämmöin:



Yllä olevast huomaatte, että myös laajakaistojen ja puhelujen korkeet hinnat Mordorissa on miun vika. Koska jutussa mainittiin, että olen IT-alalla ollu duunissa ni tuommonen johtopäätöshän siitä väistämäti vedetään. Näihä se menee! Meil IT-alalaisil on just sellasta et joka viikko kotii tulee kuorma rahaa eikä sen etee sitäpaitti tarvi tehä oikeestaan mitää, kuhan pikkusen tietsikkaa naputtaa. Onneks miä vahingos aikoinaa jouduin noihi IT-hommii! Oon onnenpossu!




Eiköhän tää nyt selventäny miun raha-asioita sen verran ku tarvis on. Kaik o siis epävarmaa ja levällään, mutta ehketi tää tästä!

Muihi askarruttaneisiin asioihin palaan myähemmin. Molo vaan!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Ihmisraunio

Huhhutihuijakkaa. Meininki rupes laakista mielenkiintoseks kun tuo Iltalehren juttu pläjähti eilen julki. Juttu oli hetken jopa Iltalehren luetuin stoori, ja sen kyllä huamas. Miulla alko saman tien sähköposti ja feispukin viästipoksi ulvomaan tuskaansa, yhteyrenottoja ropis nimmaan perkeleesti. Tyystin tuntemattomat tyypit lähetteli kaveripyyntöjä (kaveripyytäjät o enimmäkseen MIÄHIÄ! Mitvit? Mut sori en hyväksy kavereiks ketää ketä en oikeesti tunne, paitsi jos on tosi tosi komee) ja semmosta. Olen mykistynyt.

Miä luen kaikki palautteet kyllä, ja vastaankii ehkä ihan niiku henkkoht tai sitte yleisesti täällä. Asiat vaatii tilanteen selvennystä ja esitetyt kysymyksen vastauksia. Erityisesti miun raha-asiat askarruttaa ihmisiä ja miä voin kertoa että ne askarruttaa miutaki IHAN VITUSTI juuri tällä hetkellä. Palaan asiaan lähipäivinä, malttakee hetki!

Äsken hokasin että jutusta on tual myäs keskustelu auki ja voi vide mitä settiä!


Asiaaaaaaaaa!!!!! Sieluni kumisee tyhjyyttä nyt ihan kaksinverroin gyrbänä! Ihmisrauniona on ihanaa! Trallalaa!


maanantai 16. syyskuuta 2013

Kääk

Kröhöm. Kattokeepa tästä kuulkaa, nöyrä plokinkirjottelijanne antoi haastattelun:

http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2013091617466859_ma.shtml

ja myäs vähän vinkkejä pyyettiin ja niit o tääl:

http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2013091617449865_ma.shtml


EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI. Kolmas osa tulee julki myähemmin.

Että näin.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kissakuulumiset

Kakkosen Koralpiitsin kissajengi does the Dressman walk



No nyt miul on kuppi PAHVIA (räyh), ja tiätty RÖITÄ hoiettuna (pahvi ja röitä, ks. min edelline naputus), eli nnnyt on aikaa kirjotella kissakuulumisia. Niitä pyyettiin oikee ja miähän olen nyt asiakaspalvelun aallonharjalla täs taalasmaanullaillessani, eli kun pyyetään ni miähän tartun heti toimeen.

Tapahtunutta viime päivinä.



Dimmu nukkuu
Miun kissat voi hyvin. Dimmu kasvaa ja on niin villi ja ihana. Ja läheisyysriippuvainen, ku raasu yksikseen kämpässä joutuu päivät olee ku miä oon duunis (hän on siis kotiarestissa koska on niin biäni viälä, ulkoilee vain valvotusti). Ni sitte ku pääsen kotio ni Dimmu kiipiää paitaa pitkin niskaan pörisemään ja seuraa miuta ku hai laivaa ja yät nukkuu tiukasti vierihoidossa. Munakas on hänen lempiruaka ja sellasta Dimmulle kokkailen kissanruuan kupeeseen. Ja näyttää kovasti siltä, että Dimmu on tyttö. Dimanttinen Dimmu!



Seek Äitikissan tississä.
Seek and Destroy on isoja jo, mutta viälä ne äiteensä tisseillä käyvät vaikka siält ei saletisti tuu enää mitään. Oheisen kuvan ku miun kavereille näytin ni Leanne totes et OMG tää näyttää melkee insestiltä ku noin iso kissalaps lutkuttaa viä äitisä tissiä.

Äitikissa on sellain miun pihapiirin poliisi. Se on ihan kärppänä vahtaamassa, ja käy aina vieraita kissoja tirvasemassa turpaan, ihan vaan varmuuen vuoks ja ikäänku ilmottaakseen, et kuka täällä määrää. Et okei, käymään saa tulla, kuhan tiiätte paikkanne ettekä ala kukkoileen.

Naapurustossa kuleskelivia irtolaiskissoja käy miun murjulla syämässä lukuisa määrä. Kissanruokaa menee siis ihan perkeleesti, ku miulla on omia kissojakii sheitshemän (Äitikissa, Seek and Destroy, Mini-Sosis, Danny, Adam Lambert ja Dimmu). Eilen ilmaantu ihan uus tuttavuus, semmoin vimosillaan paksuna oleva kissaleidi. Lötkötteli siinä miun keittiötilassa, sähis niin perkeleesti ku yrtin koskea, mutta ei lähteny kuiteskaa lipettiin. Vatta hällä on valtava, kohta poxahtaa.

Surua ja murhetta on ollu kans. Voi että. Lutwalan kissoista kuoli tällä viikolla pieni Magic ja sitten seuraavana päivänä Chrissie. Miä en tiiä mistä on kyse, flunssalta se siinä loppuvaiheessa vähän näyttää, mutta en ole varma. Tauti on joka tapauksessa raju, vie kissan muutamassa tunnissa. Sairastumisen kun huomaa niin kissa on jo avun tuolla puolen, ei auta antipiootti eikä mikään. Aivan kamalaa. Nuo Lutwalan mirrit ku on miulle vähä niiku omia kans, kun oon useimmat heistäkii tuntenu siitä asti ku ne on jostain Lutwalaan vyörätty.Tästä kirjotan lisää kissaplokiin jossain vaiheessa. Nyt toivon vaan että tilanne rauhottuu eikä lisää kuolemia tule enää.


Meiju Suvas. Hän ei miun talolla tykänny olla vaan palas takas Kakkosen Koralpiitsille rantapummiks. Kuten myäs Äkäin. Tauskista sen sijaan ei yhäkään havaintoja. Nyyh.
Toissailtana tapasin yhen pariskunnan jotka tulivat juttusille ku miä touhotin jonkuu mirrin perässä nakki tanassa. Kertoivat et hyö asuu semmoses piänes majatalos missä on 5 kissanpoikasta, pieniä ku hiiret ja kaikilla silmät rähmäsinä ja muutenki surkeita ovat, eikä äitikissasta oo varmuutta. Kehotin heitä ny ens töikseen putsaamaan pentujen silmät ja sitte seuraamaan tilannetta, että käykö äitikissa siä lainkaan. Ja lupasin tulla seuraava pänä kattomaan. Eilen oli sitte tuo jo raportoimani superjännittävä vessakriisi majatalossa ni en päässy aamusta käymään, mutta tuo pariskunta polkas tänne Eedeniin näyttämään pennuista kuvia ja kertomaan et silmät on putsattu, ruokaa pienille tarjottu ja ovat syäny. Mutta emoa ei oo näkyny.

Iltapäivästä otin sitte fillarin alle ja kaahasin kattomaan, ja siä yhen mökin alla tosiaanki 5 piäntä kissanpoikasta makas yhessä kasassa. Voooooi että. Koitin kysellä paikan pitäjältä et onks emosta tietoo ja se sano et ei hää oikee tiiä ku kissoja tulee ja menee pihan poikki niin paljo, et kuka niistä ja emo on, ei voi tiätää. Olin ihan et voi helvettilääne, et jos emo on ne pentusa hylänny ni mikä neuvoksi? Mukava pariskunta lähtee pois tänää ja nyt ku oon sen kissanpoikaskasan nähny ni ehä miä saa sialulleni rauhaa jos miätin et siä ne yksin mökin alla kuolee nälkään ilman emoa. Pakkohan ne on siältä käyä hakemassa poies, vaikka tiiän että todnäk siinä on viis syränsurua pinossa.

Tänää aamulla kipasin taas mestoille, oli kissakori mukana, että jos ne poikaset siä on ja emoa ei oo näkyny ni otan pennut koriin ja vien miun vieraskammariin. Ainaki pystyn huolehtiin et hyö ovat turvassa, saavat ruokaa ja on kuivaa ja lämmintä ja mukavaa, ja voin pitää silmät heillä puhtaina ja auttaa vessa-hommissa (piänen piänien kissanpoikasten bärssettä pitää märäl pumpulilla pyyhkiä et hyö hokaa et ainii pissata ja kakata tartteis). Mutta pentuja ei mökin alla enää ollu! Ehketi heillä nyt siis kuiteski on huolehtiva emokissa, joka on ne viime yän aikana käyny sieltä hakemassa ja muuttanu pesueensa muualle. Jätin miun puhelinnumeron majatalon omistajalle että soita jos ne pennut jostain ilmaantuu ni miä tuun sitte taas kattomaan.

Kissarojektistani oon käyny pari kertaa palaveerailemassa Gili Eco Trustin vetäjän kanssa. Ranskalainen on hän ja rankalaisethan tiietään. Mutta miä oon nyt taas vähän asenteitani tarkistanu, koska miun kissahommaan nyt niin positiivisesti suhtaudutaan ja tukea tulee ja antavat miulle hiukan varoja myös ihan käytännön kissa-asioiden hoitamiseen ja ekan palkankii sain. PALKKA! IIIIIIIIIKKKK! Sillä palkalla (tän hetkisellä kurssilla kuukausipalkkani kissahommasta on noin suunnilleen 130 euroa kuussa....) ny ei pitkälle pötkitä mutta kaikki mikä tulee lompsaa kohti ni arvostan suuresti ja elämääni sellainen hitusen kuiteski helpottaa.

PALLIRAHASTO! Mykistävä määrä on taas kupeittensa kaivajia ollu. Voi mahoton! Varovaisesti olen sieltä nipistänyt muutamia kymmeniä euroja ja käyttäny ne mm. kissanruokaan, kaulapantoihin ja vitamiiinigeeliin. Laitan tarkemman tilannekatsauksen rahajutuista myähemmin ku tsekkaan et mikä on ihan niiku tämän hetkinen tilanne.

Ei miul muuta kissoista just nyt. Kissaplokiin tulee kaikenlaist täsä ihan lähipäivinä jahka ehin kääntää pään eklannikskirjotteluasentoon ja saan jäsenneltyä et mitä kaikkee pitää sinne raapustella. Joo. Nyt back to wooooork.

Pirkko! Siä hänkii rantapummina biitsibaareissa elelee. Ja on hukannu kaulapantansa taas, pitää viiä hälle uus.






Dimmu nukkuu. Kattokaa tuota vattaa! Se suorastaan huutaa rapsutusta!








Menin nykyaikaan

Uuh. Menin just nykyaikaan, eli plokilleni pykersin aivan omin voimin feispuk-sivun. Se löytyy ku hakee siäl feispukis et "Moottoripuuma" tai klikkaa suaraan tästä.

Eikö oo kreisi meininki?

Aivan on nyt sellanen olo et oon niiku meiningin sykkivimmässä ytimessä.

Mua muuten ärsyttää ihan vitusti feispukin kutsuminen "naamakirjaks" tai tuttavallisemmin et "naamis".

Ärsyttää myäs jos joku sanoo kahvista et "pahvi" ja töihin menemisestä et menee "röihin". Et niiku ku mä nyt oon röissä ni meen ekana hakee pahvit. Joo. Tästä mäkäteltiin jo Suamisen Teemun jossain statuksessa NAAMIKSESSA. Se tais alkaa siitä kun Teemu oli ärsyyntyny nykygimulien tyylistä postailla toisilleen jotain "päläpäläpälä, MURU!". Vittu että se muuten miutaki ärsyttää.

Vähä nyt ärsyttää myäs tää min plokin nimi. Ku eihän miun elämällä ole helvetinkään tekemistä aa: moottorien saati pee: puumailun kans. No, ei voi enää mitää. Turha pyhkästä, paska on jo housussa.

Vessakriisi majatalossa

Noni, nyt siihen eiliseen jännitysnäytelmään joka Eedenin puutarhassa nosti sykettä. Tuli hiukan ylimäärästä päänsärkyä kun huoneen numero yks komeet pojat tuli ilmottaan et vessa ei toimi. ÄÄÄK! No sitte huamattiin ettei toimi mikään vessa. Tupla-ÄÄÄÄÄK!

Meillähän täällä tulee hyvää, raikasta, puhasta vettä suihkuihin, mutta vessanpaskat huuhotaan toisenlaisella veellä, jota punpataan tualta maan alta. Saaren normikäytäntö, koska raikas vesi on arvokasta ni sitä nyt ei minkään urean ja kakan huuhtomiseen lutrailla, jumaliste. Maasta punpattava vesi on sellasta puhvelin esinahalle joskus tuaksahtavaa, suolaisehkoa vettä, jota ei suin surminkaan uskaltais hörpätä.


Vanha vesipunppu oli tuommosessa kondiksessa

Haiskahti siis vahvasti siltä, että mein puhvelinesinahkaveen saaminen on jostain syystä tyrehtynny tyystin. Nopea ihmettely Eedenin poikien kans ja diagnoosi oli ihan selvä, ei tarttenu ku ottaa silmä käteen ja kattoa. Vesipunppu on kuallu, eikä ihme, se oli sellanen ruastunu möhkäle vaan. Kiivasta soittelua johonki, korjausmiähen tilaus, yhen poitsun lähetys kylille ostamaan uutta punppua ja asian tolan pahoittelua asiakkaille.

Korjaaja tuli mestoille ja vaihto punpun ja aaaai että kohta rupes taas toiletit skulaan eli pelaan eli toimiin.

Uus kiiltävä bling-bling punppu on asennettu! Jihuuuuu!


Näin jännää on majatalon pitäminen tropiikissa. Omistaja-Suzannelle ilmotin että tämmöstä täällä ja kerroin et oon ihan liäkeissä koska tää on miun majataloemäntä-uran eka ongelma, eipä vähän jännää. Suzanne totes että ootahan hetki ja kun noita on sattunu muutama lisää ni voin vakuuttaa ettei oo jännää enää.

Eikö kannattanukkii oottaa tätä reportaashia, hä?

(ps. nyt ootan innolla millon plokkerin tilastoissa näkyy että tänne on tultu hakusanoilla "puhvelin esinahka"!)