Tauskin kuulumiset

Tauskin tilanne lyhyesti: eilen aamulla kunto yhä vaan huonompi. Luovuin jo toivosta ja pyytelin nopeaa loppua. Mutta ei sitä kitumista pystyny kattomaan, kissa sai järkyttäviä syrämmentykytyskohtauksia ja oli vaikean olonen kaikin puolin. Miä pillitin ja olin ihan että hajoan tähän asiaan nyt. Uus puhelu eläinlääkärille, viiminen oljenkorsi niinku, et onko mitään mitä voiaan vielä tehä. Lekuri sano että tule kissan kanssa tänne niin katotaan.

Tauski eilen aamulla, vielä kotona

Kaahaus Lutwala Diveen hakemaan kissalle styroksiloota (perus-kissankuljetusloota ei ollu paikalla) ja sieltä tilasivat miulle pikaveneen tuonne saaren laiturille noutamaan. Tauski boksiin, heppakärry alle, laiturille, privaattipikavene Lombokille, auto alle, kaahaus lääkärille Mataramiin. Lääkäri katto Tauskia ja totes et oh no, oh no, very bad, very bad. Hyppäsi mopon päälle ja kaahasi apteekkiin hakemaan nesteytystiputus-pussukan, jossa tarvittavia aineksia mirrin nesteytykseen (sellasta joka EI sisällä sokereita, glukooseja tai jotain, semmosta pitää näemmä olla). Tauskille tippa niskanahan alle, kun kuivuuden takia suonta ei löytyny millään.

Lääkäri sitte sano, että tippaa pitää antaa 4 tunnin välein ja sitte koittaa löytää suoni kun hää alkaa olla nesteytetty ja sit suonensisäsesti antibioottia. Totes, että taitaa olla paras että jätät kissan tänne kaheks päiväks. Siinä kohin miä rupesin totaalisesti parkumaan, tuntu koko ajatus ihan kauheelta, et sit Tauski on ihan vieraas paikas ja vieras setä ja jos se kuolee ni en oo sen viimisinä hetkinä sitä paijaamassa ja hyvästelemässä. Mutta lääkäri lohdutti että "I will take care of it with my heart, I promise I do all I can". Eikä tässä tilanteessa nyt oikein vaihtoehtoja ollu. Vietiin Tauski sitte ekan 15 minuutin tippasession jälkeen lääkärin kotiin, ja siällä miä itkin niin että meinasin pyärtyä kun Tauskia siinä hyvästelin. (Vollotan nytteki ku tätä kirjotan, miäkii tarvin kohta nesteytystipan ku oon itkeny niin paljo täs viime päivinä).

Lähin siis surkein mielin takas Hiekkakikkareelle, pillitin koko automatkan ja kuski katteli ihmeissään et jo on meininki.

Lääkärin kanssa soiteltu nyt eilen illalla ja tänää aamulla. Suonensisästä antibioottia on annettu ja Tauski kuulemma hiukan paremmassa kunnossa. Mutta selviytyminen ei oo varmaa, tää päivä on kriittinen ja lekuri sano, et jos nyt kunto kohenee ja huomiseen selviää, ni sit voi jo sanoo että pahin on ohi.

Huomenna aamulla lähen käymään Lombokilla, ja toiveet ois, että Tauski ois kohentunu sen verran että sais sen tuua takasin omalle saarelle, kotipotilaaks.

Lisämurheena tässä on, että yks miun kissoista on kadonnu, eli tällä kertaa Hertta. Jo kolmas päivä menossa ettei häntä näy, ja yleensä Hertta on se, joka säntää heti miun terassille morjestamaan ku kämpille menen tai kun aamulla herään. Oon ettiskelly sitä huudiloilta, mutta ei jälkeäkään. Jotain on käyny, eikä varmasti mitään hyvää. Voi Hertta pieni kippurahäntä, joka naukuu kysyvään sävyyn ja sanoo nau-nau syödessään!


Tämmöset kaikki on niin helvetin rankkaa kun on tälleen täysin sekopäinen kissaihminen, ja eläinrakas noin yleisestikin. Eläimen kärsimyksen näkeminen on kamalinta mitä miä tiiän.

Hullunahan miuta täällä kaikki pitää, mutta kissat on miulle vaan niin syräntä lähellä oleva juttu, ja varsinki nuo jokainen ns. oma kissa täällä, ku ne kaikki olen pennusta saakka tuntenu ja heitä hoivannu. Miun kiintymys heihin on ihan valtava. Ja miulla ku ei muutakaan kohdetta ole johon kaiken vuoskaudet patoutuneen rakkauren purkisin, ku ei oo kellekään sellaselle kelvannu kelle sitä oisin voinu joskus vaikka vähä tarjota, ni kissat ottaa kaiken sen patoutuneen rakkauren vastaan. Ja ne on rakkaurelle muutenki maaliman paras kohde.

Miä kiitän kaikkia asiassa myötäeläviä ja peukkujen pitäjiä ja heitä, jotka on heti kysyny, että jos Tauskin hoito vaatii lisää rahaa niin täältä tulee, sano vaan. Katotaan sitte mikä on loppulasku kun tilanne on tavalla tai toisella ohi. Pallirahastolla mennään ensin.

Pitäkää ne peukut yhä pystyssä, niin Tauskille kuin kadoksissa olevalle Hertallekin.

Laitan koht myäs vähän ilosempaa kissa-asiaa, eli kuvia kissanpennuista. Et ois jotain mistä tulee hyväki mieli, ettei tarvitte koko ajan vaa itkee pillittää.