1.11.2011 Päde läks menee, menolipulla itsensähoitovapaalle. Heinäkuussa 2013 tuli päätettyä, etten palaakaan Mordoriin. Nyt on koti ja arki Hiekkakikkareella Indonesiassa.
torstai 24. tammikuuta 2013
Hertta lähti vihreemmille niityille
Hertta, pieni kippurahäntänen tyttö. Naapurin Melati-marketissa asusteli pentuna, ja sinnikkäästi päätti, että rupee miun kissaks. Seuras kun lähin kauppareissulta kotiin, ja lopulta luovutin, et no tuu nyt sitte. Taisi olla maaliskuuta kun Hertasta tuli miun kissa. Hän oli pienenä vähän huono syömään, mutta juustosta tykkäs ja juustolla hänet kasvatettiin.
Hertasta tuli ihana kissa, vähän epäsosiaalinen oli, mutta aina kirmas innolla miuta morjestaan kun murjulle tulin. Maukui kysyvään sävyyn ja oli aina selkeesti vähän jotain asiaa. Miun suosikkimirrejä, ehottmasti.
Sunnuntai-iltana Hertan viimeks näin, nukkui kerällä miun murjun kupeessa. Paijasin ohimennessä, Hertta naukas, kysyvästi tietenkin, ja jatkoi unia. Paha aavistus on ollu sielussa, kun Herttaa ei oo sen jälkeen näkyny. Tänään aamulla olin jo aika varma, että hän on mänt.
Tänään tuli asialle vahvistus, pojat oli löytäny Hertan ruumiin. Oli ollu pahasti haavoilla ja tapelleen näkönen ym. Ilmeisesti iso lisko (sellasia yli metrin lotkoja, hirviöitä, niitä täällä välillä käyskentelee) oli käyny päälle ja Hertta oli taistelun hävinny. Hertta kun tykkäs nukkua tuolla bungalowien alla, siellä varmaan jossain sitte yön hämärissä peto kimppuun käyny.
On NIIIIIIN surullinen olo. Voi pieni Hertta! Olkoon kissojen vihreemmillä niityillä aina ruokakuppi pullollaan juustoa, maitoa ja muita herkkuja!
Kuvia Hertasta tähän loppuun.
(Edit: Tauskia kävin kattomassa tänään, jäi yhä lääkärin hoiviin. Toipumaan päin mutta yhä kipeä. Ylihuomenna mahdollisesti pääsee kotiin. Kirjotan siitä lisää ja laitan kuvia Lombokista jahka tää Hertan itkeminen joskus loppuu. )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tsekkaa myös nämä
-
Tämä on viimeinen postaus blogiin tässä osoitteessa. On tympiny tämä bloggeri jo pitkään ja nyt oon vihdoin saanu nysvättyä uuet sivut, miss...
-
Valaistuminen tulossa tulivuoren takaa Pitkällisen pohdinnan, stressaamisen, arpomisen, lantinheiton, höpsismin, kitinän, vikinän, itk...
-
Miul on viiminen päivä Taalasmaan Ullana menossa. Sen kunniaksi (ja koska oon vähän väsymyshysteerisessä tilassa, nukuin huonosti ja heräsin...
-
Hyvää uutta vuotta. Toistaseksi tämä 2019 on ollu aikamoista pahrustamista, mutta annetaan tälle vuodelle vielä kuitenki mahollisuus. Miul...
-
Miun piti tänää kirjotella ihan toisenlainen plokihomma mutta... Dimmu kuoli aamulla, miun syliin, kahen päivän sairastamisen jälkeen. O...
7 kommenttia:
Voimia voimia voimia voimia voimia voimia jne...
Otan osaa. Voi tätä elämää. :-(
Voi surku. :'(
Syvät pahoittelut ja paljon voimia!
Voi Patzy ja voi Hertta :-( Otan osaa, toivotan voimaa toipumiseen.
Onneksi Tauski kuitenkin voi jo paremmin. Pahoja asioita tapahtuu, niin myös hyviä.
Powa.
Itkuhan tässä tulee Mordorissakin. Osanotto ja voimia sinulle.
Voi miten surullista, otan osaa!
Voi kauhia, miten täälläkin ihan sulle täysin vierasta mordorlaista blogin lukijaa nyt keskellä toimistoa itketyttää pienen gililäisen kissan kuolema.
Otan osaa.
Lähetä kommentti